kuvat Viktor&Rolf A/W 2006 RTW style.com
Palaan usein pukeutumisessani samoihin perusasioihin.
Tiettyihin vuosikymmeniin, tiettyihin leikkauksiin ja tiettyihin mallistoihin.
Olen kauniisti sanottuna jähmeä omaksumaan uusia muoti-ilmiöitä osaksi tyyliäni, mutta silloin kun jokin tekee vaikutuksen se tekee sen pysyvästi. Tajuntaani on iskostunut pieni kourallinen näytöksiä, joiden pariin palaan jatkuvasti ja jotka ovat luoneet pohjan sille, mistä innostun.
Ilahduin tänään huomatessani, että 1940-luvun fiilistelyni kulkee käsi kädessä Viktor&Rolfin syksy/talvi 2006-malliston kanssa. On lohdullista huomata mielensä pysyvät kiinnekohdat vaatteiden kiertokulun lyhyentyessä, ja mainosmedioiden tuputtaessa puoliväkisin sesongin ykköshankintoja.
Sen sijaan, että kaluaisi tietyn estetiikan loppuun ja hyppäisi seuraavaan on rahoittavaa jämähtää.
Hienoimmat asiat löytää usein vasta silloin, kun lopettaa aktiivisen etsimisen.
Mitkä ovat teidän kiinnekohtanne?
8 kommenttia:
Ägh. Kauniita vaatteita, mutta tuo verkkonaamio vain toi käsittämättömän elävästi mieleen Halloweenin Michael Meyersin. Victor & Rolf tuskin tavoittelivat stailauksessa sarjamurhaajakonnotaatioita. Vai olenko minä taas outo?
Kiinnekohtani ovat korkea vyötärö ja täyteläiset hameet, pikkuhuivit aina kaulalle sidottuina ja tietty väripaletti. Todella kaunis mallisto!
Maria
Pidän kaikenlaisista napeista ja ovelista taskuista. Pidän myös blogistasi!
Mia
Bridget Fondan esittämä Janet Livermore Singles-elokuvasta. Olin vähän liian nuori lähtemään mukaan grungeen kun se 1990-luvun alussa oli valloillaan. Sitten myöhemmin teini-iässä kun olin Nirvanani ja Alice in Chainsini kuunnellut, olin vähän liian nössö Courtney Loven tyyliin. Janet on minusta edelleen ihanin: rento, tyttömäinen ja se nahkatakki + bowler hat yhdistelmä on söpöydessään lyömätön.
Paloma Picasson 80-luvun kosmetiikka-mainokset ovat jossain takaraivossa joka kerta kun ostan mangon väristä hulipuuna, tai vielä yhden mustan mekon.
En sovi kovin tyttömäisiin juttuihin, niin tämä kasari-isot kulmakarvat-tulta munille -tyyli on mulle hyvä jämähdyspiste.
SunSun: Mahtava assosiaatio! :D
Itse en tajunnut ajatella naamioita ollenkaan noin, vaikka olen nähnyt ensimmäisen Halloweenin häiritsevän monta kertaa.
Minä ohitin nuo lähinnä keinona tehdä malleista entistä anonyymimpiä, jolloin katsojan kaikki huomio kiinnittyy vaatteisiin.
maria: Niin on! Tuo on yksi suosikeistani ikinä.
Pikkuhuivit ovat sieviä, en ole harmikseni oppinut koskaan käyttämään niitä säännöllisesti.
mia: Kiitos, ihana!
Minäkin rakastan nappeja. Mitä isompia, sen parempi!
anonyymi: Tiedätkös en ole koskaan nähnyt Singlesiä, vaikka minun on pitänyt katsoa se pitkään. Taidankin kommenttisi inspiroimana etsiä sen käsiini!
Minäkin olin aivan liian nuori lähtemään aikoinaan grungeen mukaan, mutta Alice In Chains on edelleen mielestäni yksi parhaista bändeistä koskaan. :)
offida: Kuulostaa hienolta jämähtämiseltä!
Minä ihailen tavattomasti ihmisiä, jotka näyttävät hyvältä mustassa ja yksinkertaisessa.
En ole vielä jämähtänyt, mutta vakaasti aion, ja se on harmaa väri. Kaikessa. Haaveilen kasarityylisestä harmaasta lyhyestä nahkatakista, johon voi iskeä seuraksi neonvärejä. Mulle on koko elämäni kerrottu eri tahoilta, että koska pigmenttini on tumma, sopivat kirkkaat värit minulle parhaiten, ja juuri tämä harmaa sitten mukamas vähemmän. Paskat sillekin. Johan se kerrotaan visuaalisen viestinnän peruskurssilla, että harmaa ja musta ovat niitä luotettavimpia taustavärejä, joista sitten nämä em. neonväriset asusteet ja muutkin pirskahdukset tulevat parhaiten esiin.
Toisaalta, harmaa tuo minulle vaatteissa ja niiden tietynlaisissa yksinkertaisissa leikkauksissa juuri sitä päinvastaisuutta värikkääseen pukeutumiseeni, jota toivon jatkavani. Joten todennäköisesti jätän joka toisella kerralla ne neonvärit ja sifonkihuivit kotiin, ja vuoraan itseni pelkästään sillä ihanalla harmaalla villakangastakilla (kuulostaapa itsensäpaljastajan kirjoittamalta tuo edellinen).
En oo tainnut aiemmin tänne kommentoidakaan, mutta oon sun blogeja seuraillut jo reilun vuoden yhteensä, ja NYT tuli pakottava tarve ilmaista ajatuksiani sanoiksi asti.
IHAN KÄSITTÄMÄTTÖMÄN UPEA MALLISTO! Inspiroivin, mitä oon koko blogosfäärissä nähnyt. En oikeastaan koskaan innostu catwalk-kuvista, mutta tässä oli nyt Sitä Jotain, mitä mun silmä rakastaa. Selkeyttä, hillitty värimaailma harkittuja ja kauniita yksityiskohtia, upeita helmoja (niin leveitä kuin kapeitakin), menneiden aikojen henkeä ja toisaalta nykypäivää.
Itse en oo vielä onnistunut jämähtämään kaiketi mihinkään muuhun kuin mustaan väriin: jos mulla ei jonain päivänä oo asussani hippustakaan mustaa, on jotain pielessä. Ja tietysti jämähtämistä on se, että lahkeelliset vaatteet aiheuttavat nykyisin lähinnä vilunväreitä. Housuja pidetään vain kotona löysäillessä (ei tosin aina silloinkaan) tai urheiltaessa, muuten on oltava helmallista vaatetta päällä.
Ranna, tyylisi on suorastaan ihastuttava! Kiitos siitä, että jaat blogisi kautta meille lukijoille kauniita yksityiskohtia ja harkittuja asukokonaisuuksiasi. Ihanaa, että olet taas löytänyt bloggaamisen innon!
Lähetä kommentti