Pikkuharmaa

kuvat stylesightings.com
Stylesightingsin viimeisimmät katumuotibongaukset ovat vakuuttaneet minut siitä, että kaapissani on yksinkertaisen harmaan mekon mentävä aukko.
Sellaisen, jossa voi löysäillä arkisesti luennoilla ja pujahtaa huulipunan lisäämisen jälkeen suoraan iltarientoihin.

Ja käyttää jouluna tonttulakin kaverina!


kuvat modcloth.com

Ihana Lula!

Minulla on muotilehtiongelma.
Pyörin usein kauppojen irtomyyntiosastoilla, mutta usein ostoskassiin päätyy lieviä pettymyksiä. Sisältö on joko ylikorostetun rouheaa tai niin fiiniä, ettei sivua uskalla kääntää.

Kaksi kertaa vuodessa ilmestyvä Lula Magazine on ainoa muotilehti, jota selaillessa olo on kuin jouluaattona. Tosin itsensä vetää raavilohen ja rosillin sijaan onnelliseen ähkyyn maailmankaikkeuden herkullisimmilla kuvilla.
Siellä päässä on kyllä tajuttu, ettei mikään irtaannuta arkitodellisuudesta kuin New Yorkissa kirmailevat parimetriset punapäät.




Lehden rakentama sisäinen todellisuus on puhdasta maagista realismia. Sillä on kiinnekohtansa arkimaailmaan, mutta Lulan todellisuudessa aamiaiseksi syödään maitovanukasta ja lumpeenlehdillä voi tanssia.

Pukeutuminen voi olla samalla tavalla arjesta vapauttava kokemus. Tämän takia pidän tiukasti kiinni oikeudesta käyttää silkkimekkoja myös maanantaisin.
Kyse ei ole aikuisten pikkutyttöjen todellisuuspakoisista prinsessaleikeistä, vaan siitä pienestä ripauksesta fantasiaa, joka tekee elämästä hienoa.
Lumpeenlehdillä ei voi tanssia, mutta jokainen tarvitsee joskus maitovanukasta aamiaiseksi.

Jakautunut vaatekaappi

Sisälläni asuu kaksi pukeutujaa.
Toinen jaksaa rajata silmänsä ja sipsutella polvimittaisissa helmoissa, toinen roikkuu rähjäisissä bleisereissä ja minimitassa vaivautuen juuri ja juuri sitomaan kengännauhansa kunnolla.
Kumpikaan ei pärjäisi ilman toista.


Olen tänään ehostautunut huuhtomalla kasvot kylmällä vedellä ja uinut koko päivän lähetystorin perimmäisestä nurkasta pelastetussa villakangasjakussa, joka on kuulemma ihan hirveä. Ainakin se on lämmin.
Niin mukavaa kun laittautuminen onkin tarvitsen oman mielenrauhani takia päiviä, jolloin voin hyppiä lätäköissä ja hieroa silmiäni rauhassa.

Jotain yhteistä niillä kahdella pukeutujalla kuitenkin on.
Kummankaan motoriikka ei pelaa ilman korkoja.

Vanha villahousu

kuvat nakkna.com

Ruotsalaiset pikkumerkit osaavat taikoa.
En tiedä mitä maagisia värssyjä takahuoneissa lausutaan, kun kaltaiseni huosufoobikko fiilistelee korkeavyötäröisiä villasortseja nahkapaloilla.

Saa nähdä, josko aivopesu onnistuu täydellisesti alennusmyynteihin mennessä.
Nyt ainakin tuntuu siltä, että kirmailisin tämän talven mielelläni villahousut jalassa.

Seitsemän

Kolmoispisteessä heitettiin minua haasteella paljastaa seitsemän asiaa itsestäni. Ja koska rakastan listaamista:



1. Vaikka musiikkimakuni on miltei skitsofreenisen laaja, olen pohjimmiltani progesetä. Olen lisäksi hyvin todennäköisesti ollut ainoa 13-vuotias tyttö, joka on käynyt säännöllisesti Black & Whitessa ostamassa King Crimsonia. Itselleen.

2. Lempielokuvani on Andrei Tarkovskin Stalker.
Mutten puhu siitä mielelläni, koska onhan se nyt melko kornia.

3. Luulin 15-vuotiaaksi asti, että sanonta kuuluu "rohkea rotan syö". Kun kuulin asian oikean laidan mietin kuumeisesti mitä rohkeaa hernekeiton mättämisessä on. Sitten maistoin Jalostajan purkkihernekeittoa.
En ihmettele enää.

4. Soitan klarinettia ja rumpuja, molempia tasaisen huonosti.
Mutta Guitar Herossa olen aika ässä!

5. Olen allerginen auringolle ja palan nopeasti vesikellorakoille, minkä takia harvat asiat ovat mielestäni yhtä vastenmielisiä kuin hellepäivät.

6. En osaa kävellä lättäpohjaisilla kengillä muljauttamatta nilkkaani jatkuvasti. Kasvuiässä käytetyt korot ovat ilmeisesti vääntäneet jälkani tilaan, jolle yli seitsemän mutta alle kahdentoista sentin korko on ergonomisesti paras.

7. Maailman paras nettisivu on mielestäni http://cuteoverload.com/!

Arvonnan voittaja!

Askartelin perinteiseen tapaan hatullisen arpalippuja, ja voittajaksi selviytyi nimimerkki lumikki.

Kiitos vielä kaikille osallistuneille, olette ihania!

Väsymys ja lempihame

hame H&M Trend, pusero by Malene Birger
kengät Opening Ceremony, hiuspanta kirpputorilta
Jos joutuu heräämään seitsemäksi aamulla verikokeisiin, päivä ei voi olla kuin huono. Kuvat ovat tänään yhtä väsähtäneitä kuin minä.
Onneksi huonoinakin päivinä voi luottaa kofeiiniin, Paula-vanukkaisiin ja lempihameseen.

Hankin omani Hennesistä kaksi vuotta sitten ja se on edelleen paras ikinä.
Paksussa villakankaassa ei näy kulahtamisen merkkejä ankarasta rakastamisesta huolimatta. Käännyin materiaaliuskoon vasta parinkymmenen vuoden paremmalla puolella, mutta kyllä niitä pesulappuja kannattaa ihan oikeasti syynätä.
Olisi omakin vaatekaappi säästynyt aika monelta akryylineuleelta.


P.S. Arvonta päättyy tänään kello 19.
Tuhannet kiitokset valtavasta kommenttimäärästä, on ollut ihanaa oppia teistä enemmän!

Inspiraationa ystävät

Siivotessani eilen koneen kiintolevyltä turhaa töhnää pois törmäsin kuviin, jotka otin noin vuosi sitten vanhan blogin puolelle. Ihmeteltyäni hetken asujen hämmentävän samankaltaista värimaailmaa huomasin, että harmaa, kermanvaalea ja punaiset huulet rakastavat toisiaan.

Kuvat tatuoituivat ilmeisesti verkkokalvoilleni, sillä tajusin hetki sitten verhoutuneeni aamulla samaan väriyhdistelmään.
Kuka tarvitsee muotilehtiä, kun on kavereita?
(Jotka toivottavasti antavat anteeksi kuvien uudelleenjulkaisun.)

Kenkäkarkkia verkossa

kuvat Minna Parikka boutique
Helsingin ulkopuolella asuvan haaveilijan iloksi Minna Parikan syysmallisto on vihdoin ilmestynyt myös verkkokaupan puolelle. Internetissä ei valitettavasti voi hiplata, mutta huokailu onnistuu.

Mallisto on kokonaisuutena hämmentävän kaunis ja lestit näyttävät piiloplatformeineen juuri sopivan jämäköiltä.
Mutta miten sievät tupsutasselit suhtautuvat suomalaisiin syyskeleihin?
Luovat kastuessaan illuusion viiksekkäistä kengistä?

..En tosin vanhana taiteilijastereotypioiden ystävänä pahastuisi, jos jalkani näyttäisivät Salvador Dalílta!

Katumuotisivujen kukkanen

kuvat streetpeeper, garance doré, stylesightings, facehunter
On tyttöjä, joiden kuva putkahtelee säännöllisin väliajoin katumuotisivustoille ja joista haluaisi epätoivoisesti tietää enemmän. Toivottavasti tämä kuvaajien suosikki tekee kuten edellinen street style -muusa Louise Ebel ja perustaa oman blogin mahdollisimman pian.

Tässä maailmassa ei nimittäin ole koskaan liikaa pikkulaukkuja ja rusetteja.

Mollamaanantai

Marc by Marc Jacobs -mekko second hand (lyhennetty),
kengät Clou, vyö ja rusetti kirpputorilta

Arvonnan yhteydessä minulta toivottiin enemmän resupirkkoilua, näiden vaatteiden yhteydessä olisi tosin syytä puhua räsynukkeilusta.
Mollamaijamekko on täydellinen vaate niille päiville, joina ei halua ottaa itseään turhan vakavasti.

Esseetekstin suoltaminen sujuu paljon jouhevammin, kun muistuttaa vakavamielisen akateemikon sijaan Pikkukakkosen juontajaa.

Viitoset, osa 1

Vintageportalenin Jessica haastoi minut ajat sitten listaamaan viisi suosikkivaatettani, -asustettani ja kenkäpariani. Toteuttaminen on pyörinyt mielessä kuukausitolkulla, mutta sain vasta nyt itseäni niskasta kiinni ja jalkineet listattua.
Vaatteet ja asusteet saavat omat merkintänsä myöhemmin.

Suosikkilistausten tekeminen on muuten ihan hävyttömän hauskaa, suosittelen muillekin! Mielenrauhan kannalta on paljon antoisampaa fiilistellä sillä mitä kivaa vaatekaapista löytyy kuin miettiä mitä sieltä puuttuu.


1. Vagabondin Diezeissä on maailmankaikkeuden paras lesti. 9,5-senttisillä koroilla huitelee kevyesti 9,5:n tunnin työpäivän seisaaltaan. On testattu. Hamstrasin joulun alennusmyynneistä samat kengät vielä violetteina, mutta olen silti katkera, ettei näitä enää valmisteta.

2. Ostin Minna Parikan Joycet hieman yli vuosi sitten Coco Violetin alennusmyynnistä. Näyttävät jaloissa karkeilta ja eivät naarmuunnu, vaikka ne jalassa kaatuisi portaat alas. Tämäkin on testattu.

3. & 4. Parikan Raquelit ja Jackiet ovat parhaat kesäkengät ikinä.

5. Ostin Opening Ceremonyn herrainkengät viime syksynä käsiin hajonneiden Zaran jalkineiden tilalle. Elin koko loppusyksyn ja seuraavan kevään nämä jaloissa, eivätkä kengät ole kuluneet käytössä yhtään.

Kenkähyllyssäni on tällä hetkellä 29 paria jalkineita. Se on vähän verrattuna Carrie Bradshaw'n opetuslasten kokoelmiin, mutta enemmän kuin kukaan oikeasti tarvitsee.

Viimeisen vuoden aikana olen koettanut järkeistää kenkäostoksiani ja jättänyt yhden sesongin muovilapikkaat suosiolla kauppaan.
Nykyisin ostan ainoastaan kestäviä ja mukavia kenkiä, jotka rakastavat jalkojani yhtä paljon kuin minä niitä.

Arvonta!

En ole koskaan ollut blogiarvontojen ylin ystävä, mutta joskus kohdalle osuu jotain niin siistiä, että on pakko kokeilla.

KAANG Accessoriesin ihana Karla otti minuun yhteyttä ja valmisti palkinnoksi hiuskoristeen, joka sopii sekä juhliin että arkisen asun piristeeksi.
Höyhenhattunen kiinnitetään hiuksiin metallisella soljella, ja sitä voi pitää kummalla puolella päätä tahansa. Oma sulkahärpäkkeeni on ainakin ollut ankarassa käytössä.

Voit osallistua arvontaan kertomalla minulle kommenttilaatikon puolella:
1. Ikäsi
2. Sähköpostiosoitteesi
3. Miten päädyit blogin lukijaksi
4. Risuja / ruusuja / juttutoiveita


Arvonta-aika päättyy keskiviikkona 21.10. kello 19.

Asiameininki

Arkisin ei tee mieli näyttää liian pynttäytyneeltä.
Herätyskellon soidessa ennen auringonnousua niskaan haluaa kiskaista jotakin siistiä, asiallista ja helppoa.

Tara Starletin Belted Vixen Dress vaikuttaa täydelliseltä arkiaamujen pelastajalta. 1950-luvulta tiukat linjansa lainannut mekko tuo mieleen Mad Menin ihanan Joan Hollowayn toimistoasut.
Seurakseen leninki ei kaipaa muuta kuin sipaisun punaista huulipunaa.

Itse heräämisprosessia se ei valitettavasti helpota.

Punahilkka ja ilmastonmuutos

kengät Asos, kaikki muu second hand
Green Fashion Freakin Nei haastoi minut mukaan raflaavasti nimettyyn Blog Action Day -projektiin, joka valjastaa vuosittain bloggaajat kirjoittamaan jostakin tärkeästä aiheesta. Tänä vuonna suurennuslasin alla on ilmastonmuutos.

Podin yläasteikäisenä tavatonta maailmantuskaa ympäristöstä ja sen tilasta. Kaivoin kamppeeni kirpputoreilta, lopetin lihansyönnin ja luin vasemmistofilosofiaa. Jos muotiblogeja olisi ollut olemassa, olisin nauttinut niiden halveksimisesta koko sydämestäni.

Vuodet lievensivät maailmantuskaa ja liha palasti ruokavalioon anemiadiagnoosin jälkeen. Olen onnellinen, etteivät asiat enää tunnu yhtä ehdottomilta kuin kymmenen vuotta sitten.

Jotain on kuitenkin jäljellä.
En käsitä nykyistä kertakäyttökulutuskulttuuria, olen puoluekannaltani edelleen vasemmistovihreä ja kaivan kamppeistani suurimman osan kirpputoreilta sekä second hand -liikkeistä.
Kuluttajana olen huomannut, että laadukkaisiin ja kestäviin materiaaleihin kannattaa investoida, vaikka määrästä joutuisi tinkimään. Ja lähiruokaan, koska se maistuu penteleen hyvältä.

Teini-ikäisenä ekologisuus merkitsi ennen kaikkea epäitsekästä luopumista.
Nykyisin se on myös itsekästä luopumista.

Päivän seinäruusu

mekko Tara Starlet, hattu Helene Berman, kengät Sixtyseven
Flunssa hellitti, mutta kaikki hienot ajatukset on niistetty viimeisen viikon aikana Lambin talouspaperiin.
Onneksi voi nauttia muiden blogien mielikuvituksellisista asumerkinnöistä päätyessään itse nojailemaan kansakoulun opettajan näköisenä seinään.

Olen kuuden päivän aikana onnistunut kirjoittamaan kolmekymmentä sivua tekstiä, kuluttamaan paketillisen kahvia, rikkomaan piste-ennätykseni Guitar Herossa ja jäämään koukkuun Suomen Big Brotheriin.

Ja tullut siihen lopputulokseen, että jotkut asiat vaan tajuaa paremmin kun on kuumetta.


Varsinkin Toolin musiikkivideot.

Harmaata arkea piristämään

kuvat thefashionspot.com, styleclicker.net
Kun mustan, punaisen toisinaan pilkullisen nimeen vannonut sukkahousukonservatiivi alkaa irrotella, loppua ei näy. Avattuani vaatehuoneeni ovet valkoiselle, mielessäni on alkanut kummitella harmaa.

Kroonisesta rahapulasta kärsivälle opiskelijalle asustevalikoiman täydentäminen on edullisin tapa parantaa asuvalikoimaa.
Selattuani flunssaisena tietokoneelleni kertyneitä inspiraatiokuvia vakuutuin siitä, että paksut harmaat sukkahousut sopivat ihan kaikkien syys-, ja talvivaatteiden pariksi. Joko rauhoittamaan räikeitä värejä tai tekemään tummista mielenkiintoisempia.

Vielä kun onnistuisi löytämään juuri sen oikean sävyn.

Tökkii, tökkii

Lyhyt väliaikatiedotus!
Blogger ei teknisten ongelmien takia ole antanut minun julkaista kommentteja, mutta kaikki on kyllä luettu. Laitan ne näkyviin ensi tilassa, kun nikottelu on saatu hallintaan.

Ehkä pitäisi siirtyä bloggaamaan esimerkiksi pullopostiformaatissa?

Hyvä Parikkarma

Olen viime vuosina alkanut pitää itseäni ihan hyvänä käytetyn tavaran metsästäjänä. Mutta satunnaisesti ylitän itseni.

Minna Parikan nilkkurit, 40 euroa.
Ja fiilingit kuin luolamiehellä mammutinkaadon jälkeen!

Talviliitto

Lokakuu alkoi ja sairastuin sen kunniaksi flunssaan. Räkätaudin takia olen loisinut joka päivä samoissa vaatteissa.
Ja saanut vihdoin syyn kaivaa talvitakkini esiin.

Luellan massiivinen takki on paras alennuslöytö, jonka olen koskaan tehnyt. Kaappasin sen viime keväänä Helsinki10:n alerekin perältä vajaa kolmannesosalla alkuperäisestä hinnasta. Onneksi.

Minulla ei ole koskaan aiemmin ole ollut takkia, jonka sisällä ei tule kylmä tai kuuma. Joka tuntuu kodilta. (Tai asunnolta, ainakin se on yhtä painava.)
Ja joka saa tämän sesongin talvitakkien katselemisen tuntumaan siltä kuin kävisi vieraissa.

Enää en tahdo rohmuta uusia.
Ainakaan ennen kuin jään takkileskeksi.

Whyredia vähemmällä

Ruotsalaisen Whyredin Online Outlet on avannut ovensa tauon jälkeen ja olo on kuin näkisi vanhan ystävänsä pitkästä aikaa. Sivusto tarjoaa roimilla alennuksilla skandinaavista suunnittelua meille, joiden budjetti ei veny normaalihintoihin.

Valikoima on toistaiseksi hyvin rajattu, mutta tuotteita lisätään tämän viikon aikana.
Suosittelen lämpimästi ainakin merkin hameita ja kenkiä, jotka toimivat tyylistä riippumatta ihan kaiken kanssa.

Paras mekko

Elokuun lopulla tehty investointi saapui luokseni huonon varastotilanteen vuoksi vasta äskettäin. Mutta olen jo julistanut sen Parhaaksi Mekoksi Ikinä.
(Siitä huolimatta, että se oli syyskuun Trendi-lehden mukaan paita.)

Palaan asiaan asukuvien muodossa tuonnempana!

Merimiesmekon ihmeelliset seikkailut

Myin vuoden alkupuolella sinisen merimiesmekkoni Etsyssä. Ostajaksi paljastui lempiblogini Niotillfemin ihana Sandra. Seuraavien kuukausien aikana olen nähnyt lukemattomia kuvia vanhan mekkoni matkoista. Se on käynyt ruotsalaisilla kesäjuhlilla, Way Out West -festivaaleilla, kuvattu Stockholm StreetStyleen ja matkustanut pidemmälle kuin minä koko elämäni aikana.

Tällä hetkellä mekko on Marokon Marrakeschissa.

Olen on ollut kuin Amèlien isällä muotiblogiformaatissa. Puutarhatontun maailmanypärysmatkan sijaan seuraan seilorimekon loputonta vaellusta.
Ja nautin jokaisesta hetkestä.

Kun laittaa kuviaan netin syövereihin, saattaa löytää itsensä hyvin omituisista asianyhteyksistä. Mutta samalla pääsee tuntemaan riemua näennäisesti vähäpätöisistä asioista.
Kuten vanhoista mekoistaan, jotka eivät koskaan istuneet kunnolla.





kuvat Niotillfem

Vastaisku kaamosmasennukselle

kuvat hannah + landon
Oma päiväni oli synkkä ja odottamattomien raekuurojen täyttämä.
New Yorkissa asuvan Hannah Metzin päivät tuntuvat olevan kaikkea muuta. Onneksi Hannahilla on blogi, jonka kautta hän jakaa pimeydessä kärvisteleville valoa, lämpöä ja epäinhimillisen kauniita kuvia.

Minulle ainakin tuli heti parempi mieli.