Mutta talvisin parasta ovat 1960-luvun kapealinjaiset työmekot.
Harrastin aikanani 12 vuotta teatteria ja minusta tuntuu, että rooleihin pukeutuminen jäi jollain tasolla päälle. Ja miksi ei? Yhdellä ihmisellä on vuorokauden aikana lukemattomia rooleja, joista osaan on määritelty virallisia pukukoodeja: opiskelija, työntekijä, asiakas ja niin edelleen.
Olen huomannut saavani arjesta enemmän irti, jos lisään siihen ripauksen leikkiä. Tänään olin opiskelija. Yliopistossa. 1960-luvun alussa.
Tämän päivän mekko on ensimmäinen vintage-ostokseni pitkään aikaan. Törmäsin siihen koostaessani listaa netin vuosikertavaatteista, mutta jätin sen ahneuksissani mainitsematta.
Mekko maksoi kahdeksan ja puoli dollaria. Pieni hinta uudesta leikkikaverista.
13 kommenttia:
Ooh, uusi leikkikaverisi on ihastuttava! :)
Ihana mekko. Ja totta on, että meillä on rooleja, eläytymisessä ei ole mitään pahaa. Oikeastaan siitä tosiaan varmaan saa lisää iloa elämään. Ja jollain oudolla tavalla minulle tuli tuosta sellainen ajatus, että sillä saisi itseluottamusta. Tavallaan. Kun jos vähäsen kuvittelee rooliaan vielä enemmän rooliksi, silloin voi itse etääntyä hieman, ja silloin kaikki epävarmuudet ja muut henkilökohaiset ongelmat voi jättää enemmän taka-alalle. Tai jotain.
Cute outfit, love the hat.
Näytät muutenki paljon Maggie Gyllenhaalilta, mut tän postauksen kuvis etenkin! Mona Lisa Smile.
Aika viimeisen päälle nappiin mennyt asu! Tuo mekko on siitä kiva, että siitä saa muunneltua aika monennäköistä asua. Ja tuo hinta nyt on isku vasten naamaa, erinomainen löytö :)
Ihan mahtava asu!! Allekirjoitan myös tuon arjen keskellä leikittelyn, tekee elämästä paljon mielekkäämpää.
Nyt tämän tytön naama oikein hehkuu kateudesta. Nieleskelen ja lähdenkin tästä kehittämään itseäni. Onneksi on mahdollista kääntää kateus voimavarakseni ja vaikka teettää syksyllä vinkkaamasi Tara Starletin tyylinen takkimekko... :D
annukka: Leikkikaveri kiittää ja lähettää terveisiä! :)
meflen: Joo, minä olen käyttänyt noita rooleja aina suojamuurina. Muistan että jo pienenä lääkäriin meno ei pelottanut, kun leikin että sinne menee "potilas" en minä. :)
sammi: Thanks. :>
anonyymi: Se on vissiin se punainen huulipuna. :) Kai meissä jotain samaa on, kun olen kerran luullut Maggien kuvaa hetken ajan omaksi kuvakseni. :D
suna: Joo, muunneltavat vaatteet ovat parhaita! (Ja siniset! Minä en jostain syystä osaa enää ostaa muun värisiä.) Minusta tuntuu, että tämä mekko ratkaisi vaateongelmani pitkälle kevääseen. :)
varpu: Aikuistenkin pitää saada leikkiä! :)
turun tilda: Teettäminen on aina hyvä idea! Tai suoraan Tara Starletilta tilaaminen, minulla on ainakin paikan vaatteista vain hyviä kokemuksia. :)
Upea mekko :)! Mistä saisin samantyylisen?
Ovatko Tara Starletin vaatteet muuten kuinka laadukkaita? Olen saanut kys. merkin vaatteista hieman huonon kuvan...
Omassa tapauksessani todellisuus on harmittavan usein se, että herään 15 minuuttia ennen kuin pitää lähteä ehtiäkseen luennolle tai tenttiin. Kun kipittää viimehetkellä auditorioon, omaa mielenterveyttä säästää kun nappaa huolettoman chicin roolin päälle. Mitä siitä vaikka paita onkin rutussa, hiukset vähän miten sattuu ja aamutohinassa tuli laitettua ripsiväritkin enemmän luomille kuin ripsiin. Se oli tarkoituskin!
Sitten kun on aikaa vähän miettiä omaa pukeutumistaan, niin voi kehitellä mitä moninaisempia rooleja. Usein olen hippikeiju, joskus taas stereotyyppinen humanisti, vähän eksynyt vaan väärään tiedekuntaan ;)
anonyymi: Näiden vanhojen mekkojen kanssa on vähän niin, että ihan samanlaisia on vaikea löytää. Ehkäpä eBaysta tai etsy.com:ista voi onnistaa? Tarkempia neuvoja en osaa antaa, kannattaa pitää silmät auki! :)
Minulla on yksi Tara Starletin mekko ja se on ainakin ollut tosi hyvä! Lisäksi kaikki kaverini, jotka ovat ostaneet sieltä jotain ovat olleet tyytyväisiä. Ikävää jos joukossa on myös huonolaatuisia juttuja.
lindalinda: Haha, minunkin roolini riippuu aika paljon siitä moneltako luennot alkavat. :D
Se 1950-60-luvun opiskelijaneiti ei ole kyllä näyttäytynyt kertaakaan ennen kymmentä. :)
Minäkin olen vissiin väärässä tiedekunnassa, kun en ole eläessäni näyttänyt kovalta yhteiskuntatieteilijältä!
Tara Starletin laadusta: olin muuten tilaamaani mekkooni tyytyväinen, mutta pesussa kävikin niin, että punaruutuinen ja valkokauluksinen mekkoni päästi todella paljon punaista väriä. YHYY! Nyt mekko muistuttaa lähinnä vaaleanpunaruudullista, ja kauluskin on pinkki.
Love, love, LOVE it!!
Lähetä kommentti