Ihoni sävy on luonnostaan hyvin vaalea, ja olen perinyt äitini puolelta aurinkoallergian. Mikä tarkoittaa sitä, että ihoni peittyy rannalla loikoilun jälkeen kauniin kullanruskean pinnan sijaan sammakonkutua muistuttavilla punaisilla rakkuloilla. Muistan kuinka teini-ikäisenä tunsin itseni vampyyriksi läträtessäni supersuojakertoimella siunatuilla aurinkovoitella ja luikkiessani varjoissa ystävieni palvoessa aurinkoa. Häpesin valkoisia raajojani 14-vuotiaan kiihkolla.
Auringon ottaminen on epätrendikästä ja kalpeudesta on povattu uutta rusketusta vuosikausia. Silti ihmiset kitisevät loputtomasti liian vaaleasta ihostaan ja naistenlehtien kauneuskonsultit komentavat tiukkaan sävyyn vetämään purkkirusketusta suonikohjujen peitoksi. Luonnostaan kalpeat ihmiset ovat vapaata riistaa, joille saa vapaasti huomautella asiasta ja suositella ihon tummentamista muutamalla asteella. Ihan vaan esteettisistä syistä.
Paskat.
Kalpeus on kaukana länsimaisesta kauneusideaalista, mutta se on osa minua. Ruskettunut iho sopii monille, mutta en haluaisi olla yhtään tämän paahtuneempi. Aion tänäkin kesänä läträtä supersuojakertoimilla, luikkia varjoissa ja flauntata surutta kalpeita raajojani. En ymmärrä minkä takia kaikki ihmiset pitäisi runnoa puoliväkisin saman muotin läpi. Minusta kauneus on moninaisuutta, jossa on tilaa kaikille.
Myös meille pakastekalkkunoille.
39 kommenttia:
sweet ^_^
<3
Tiesitkö että tuolla maailmalla on myös ihmisiä jotka suorastaan palvovat kalpeiden naisten ihoa. Joo, se on joku fetissi-juttu xD
Mulla ei sentään aurinkoihottumaa ole, mutta riittävän kalpea ja hiton helposti palava iho kumminkin. Oon jopa oppinut rakastamaan sitä. Kalpeus kunniaan!
Liityn kalkkunakerhoon!
Rusketus on niin passé ja kasaria :P Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin kuulla ihanan matkan jälkeen "ethän sä oo ees ruskettunut" ihan kuin se olisi ainoa hyvän matkan merkki ja rannalla lojuminen ainoa hyväksyttävä matkapuuha.
Tänään juuri puhuttiin kauneusihanteista katsellessa rannalla ihmisgrillissä lojuvia nuoria. Täällä ne parat käristää nahkaansa tai hieroo itseruskettavilla kasvot oranssiksi ja Aasiassa kaikki kosmetiikka on valkaisevaa, koska tavoitteena on maidonvalkea iho. Kosmetiikkateollisuus on totisesti onnistunut tehtävässään. Kiitos Coco!
Like it ♥
;)
Minäkin olen aina ollut vähän kalkkuna. Rusketun käsistä nätisti, mutta muualta en ollenkaan. Enkä oikeastaan haluakaan, kalpeus on nätimpää. :-) Sievä asu!
Pakastekalkkunat yhdistykää! Toisaalta vidaan vedota siihen , että kalpea iho on ollut vuosisatoja kauneusihanne ympäri maailmaa. Aasiassa, Länsimaissa ja muuallakin.
Amen!
t.toinen pakastekalkkuna
En siis sittenkään ole ainut jolle rusketus ja auringonotto ei sovi. Ihanaa! Tosin, syy miksi en viihdy viihdy auringossa on siksi että palan heti, en koskaan rusketu. Itse muistan olleeni vielä muutamia vuosia sitten kateellinen pikku-siskolleni joka ruskettu hetkessä. Tyydyn edelleen läträämään suojakertoimien kanssa. Nyt tosin ylpeänä kalkkilaivan kapteenina!
mä olin ihan pakastekalkkuna ja ylpeä siitä ! En missään nimessä tahtois olla yhtään ruskeempi, sillä ei se sopiskaan mulle yhtään. Mun kalpea iho on täydellinen punaisia hiuksiani vasten. Vertaillaan välillä kavereiden kanssa(varsinkin kesän jälkeen) ihojemme väri. Muut on ihan papuja, mutta minä ylpeästi hymyillen valkoinen kuin lumi. Jos otan yhtään aurinkoa niin palan ihan punaiseksi. Valkoinen iho kunniaan ! ;D
Minäkin olen samaa kalkkunakategoriaa, mutta en ole allerginen auringolle. En ylipäätään rusketu kuin ihan ihan vähän (jonka huomaan ehkä itse mutta kukaan muu ei huomaa sitä). Jaloista en rusketu ikinä, se on minulle täysi mahdottomuus. Ylipäätään en muutenkaan ota aurinkoa, vaan annan sen vähäisen värin tarttua luonnollisesti, jos on tullakseen. Tällä iholla en missään nimessä voi altistua liikaa auringolle, palan herkästi.
On muuten mielenkiintoinen juttu, että hyvin vaaleiden ihonväriä on lupa arvostella vaikka kuinka paljon, mutta tummempien väriä ei saa arvostella. Minultakin on kysytty, olenko tulossa sairaalasta, kun olen niin valkoinen. Siihen kieltävästi vastattuani sain kuulla, että siinä tapauksessa minun pitää mennä solariumiin (voi LOL). ;-D
Olen käyttänyt pari viimeisintä kesää tuijottelemalla ihoani hämmennyksen vallassa. Tapasin nimittäin olla sellainen kalpea kalkkuna, joka ei ruskettunut mutta ei myöskään palanut - varsin ihana tilanne tällaiselle, joka pitää kalpeaa ihoa yleensä ottaen kauniina. Niinpä on ollut outoa huomata, että ikääntyminen tuo pahenevien krapuloiden lisäksi mukanaan myös kyvyn ruskettua. (Vai onkohan mun The Cure -levyt olleet liian kauan naftaliinissa?) Joka tapauksessa, kyllä ne ruskettuneemmatkin saattavat tuijotella kalkkunoita kateellisina! Ainakin yksi.
You look beautiful. :)
Itse olen sellainen, joka ruskettuu hyvin tummaksi. Mielestäni rusketus on silti rumaa, tai joku kepeä rusketus on ihan nätti, mutta en ymmärrä ihmisiä, jotka haluavat paahtaa itsensä auringossa kahvipavuiksi, yäk. Varsinkin kun joka kesä lukee lehdissä "näin saat hyvän rusketuksen!" Itse haluaisin olla aina kalpea, enkä ruskettuva.
Once, a lady told me in pure horror that I was 'white as a sheet!' and I was quite flattered.
Pale is gorgeous on you!
Juuri näin!
Itse kyllä rusketun suht helposti muualta paitsi jaloista. En kuitenkaan näe mitään mieltä tahallisesti grillata itseäni auringossa. Hakeudun varjoon, kun muut istuvat auringossa. Se rusketus, mitä tulee normaalista ulkona oleilusta, riittää. Harmittaa ihan valtavasti, kun viime kesänä tulin vahingossa polttaneeksi olkapääni (parin tunnin jonotus polttavan auringon alla paikassa, jossa ei ollut minkäänlaista varjoa).
Kalpea on kaunis, jos iho on hyvä. Minua pukee paremmin pieni päivetys, jolla ihon epätasaisuudet peittyvät. Katkenneet verisuonet (ei siis mitkään suonikohjut) jalassa näyttää niin ällöltä, että jalkoihin haluan väriä mieluiten ihan kunnolla! Jos hameita ilman sukkia mielin pitää.
Mutta on se sentään jotain miten joka asiasta pitää tuntea syyllisyyttä. Itse mietin että "kiva, taas tämäkin määrä aurinkoa pyöräytää vanhenemisen rattaita ylimääräisen kierroksen ja itseä saan vaan syyttää". Lisäksi näen jo ilmastosuojakuplassa elelevät tulevaisuuden teinit ilkkumassa minua vanhana kun valolle aikanaan altistettu iho on SIIS NIIN KARSEE.
Okein! Minä olen samanmoinen broilerinfilee, en rusketu vaikka kuinka yrittäisin. Ennen en myöskään palanut, mutta muutaman viime kesän aikana tämäkin ilmiö on tullut hyvin tutuksi. Aurinko on ihana, mutta käytän mielummin kesäpäiväni johonkin aivan muuhun kuin rannallamakoiluun. 50 suojakerroin kunniaan!
Taidan olla vähän outo, mutta olen aina pitänyt kalpeaa ihoa paljon kauniimpana kuin ruskettunutta. Palan myös aika helposti, joten korkeiden suojakertoimien kanssa on tullut läträttyä vähän enemmänkin. Tänä kesänä olen kuitenkin päättänyt luopua aurinkovoiteista ja turvautua vähän luonnollisempiin keinoihin ihon suojaamisessa. Ajatus ruskettuneesta ihosta ja miljoonista pisamista hirvittää kyllä jo etukäteen:D Täytyy varmaan yrittää löytää isolierinen olkihattu tai vastaava ja ulkoilla sen kanssa...
Kyllä, juuri näin Ranna! Pakastekalkkunat kunniaan!
Minusta kalpeus on vaan niin kaunista.
Samaa mieltä!!
Täällä Briteissä näkee aivan liikaa oransseja ihmisiä, se on rumaa. Ehkä tämä minun "maidonvalkeuteni" (parempi kuin pakastekalkkuna :P) on hyvä virkistys tänne ;)
Mutta siis, olen monesti sanonut että ihorasismia sekin on että vaaleita kauhistellaan..! Miksi kaikkien pitäisi olla ruskettuneita? Onhan meitä mustia _JA_ valkosia, ja kaikkea siltä väliltä...
Itseltänikin löytyy lähes täysin valkoinen iho (ja jokakesäiset pisamat!), joka kärähtää helposti. Mutta toisaalta rusketun kuitenkin kun kesätyöt on ulkotöitä ja muutenkin tulee ulkoiltua. Käytän auringonsuojavoidetta lähes uskonnollisella kiihkolla, ja silti sitä vaan joskus palaa. Esimerkiksi reilireissun tokalla viikolla olkapäät paloivat aika rankasti -> rinkan kantaminen oli aika mielenkiintoista.
Aina omasta mielestä on ruskettunut ihan älyttömästi, mutta heti kun vertaa pigmentillä varustettuihin ystäviin niin... ainakin kavereiden rusketusitsetunto parantuu kun muhun vertaa ;) 1700-luvulla me lähes-albiinot oltaisiin kyllä oltu kuuminta hottia!
Jep. Itse olen hyväksynyt sen, että olen kalpea kaiken vuotta. Mutta kaverini sanoi kerran, että minun ei pitäisi käyttää hametta kun jalat eivät ole ollenkaan päivettyneet. Se on hyvä olettaa, että punatukkainen ihminen käräyttää ihoaan toisten iloksi. Ihosyöpä riemunamme!
Näytät Ranna upealta. Itse kärsin myös aurinkoallerlegiasta. Olemme mieheni kanssa huvittava pari, minä olen valkeaakin valkeampi kalkkilaivan kapteeni (näytän melkein sairaalta, huuletkin aivan valkoiset :P) ja mieheni italialaisen ruskea ympäri vuoden :D Väriero on huikea. En itsekään pidä auringosta erityisemmin, olen ainoastaan huolissani d-vitamiinista. No, täytyy koettaa napsia sitä mahdollisimman paljon purkista.
Oi, kohtalotoveri. En voisi olla enempää samaa mieltä!
Itsekin olen kalkkilaivan kapteenin geeneillä siunattu. Inhottavinta on juurikin tuo jumalattomasti kutiseva aurinkoihottuma, onnistuin kesän ensimmäiset punaiset paiseet onkimaan jo viikonloppuna. Toinen esteettisesti häiritsevä juttu on, että siniset verisuonet helottavat ihon läpi ilkeän näköisesti varsinkin jaloista ja rinnasta.
Mutta aurinkohan ikäännyttää ja rypistää ihoa, lällällää nautiskelkaa cappucinon väriset ihmiset kauniista ihostanne vielä kun voitte!
Lovee the way you dress :)
LOVE THE WAY YOU DRESS :)
you are so pretty
Olen saanut kuulla "hyväntahtoista" kommentointia koko ikäni kalpeudesta. Mutta anna armias, jos itse sanoi takaisin, että enpähän ainakaan näytä rusinalta viisikymppisenä, olin töykeä ja ilkeä ihminen. Rusketusta palvovien ihmisten mielestä en koskaan ulkoile, koska olen niin vaalea. Go figure.
der adel war schon immer blass :)(german)
the queen or a princess were always pale :)
Itse pysyn kanssa vuodet päivät kalpeana! Voin ottaa monta tuntia aurinkoa palamatta tai ruskettumatta! Noita kalpean-ihon fetissti ihmisiä löytyy kourallinen ihan täältä kotimaastakin! Olen muinnoin törmännyt. Itse hankin ihan nätin vaalean rusketuksen purkista sekoittamalla sitä vartalorasvaan jotta ei tarvi kärsiä kaiken maailman kommenteista.
Täällä myös yksi kalkkuna ilmottautuu! Olen täysin vaalea iholtani ja palan hetkessä. Jos saan päivetystä olen tummimmillani sitä luokkaa, kun tavalliset tallaajat talvella. Joten olen päättänyt pysyä ylpeästi kalvakkana, sopiihan se punaisille hiusillekin paremmin. Identtinen kaksoissiskoni tosin on parin viimeisen kesän aikana ruskettunut aivan uskomattoman kauniisti ja tummaksi. En pysty käsittämään miten on mahdollista, sillä meidän pitäisi olla identtisiä! ;)
I love this! The black to the white. And the pearls. Everything!
Ihana teksti! löysin vinkin yhdestä toisesta blogista ja oli aivan pakko tulla katsomaan mistä on kyse, sillä olen itsekin ja itseasiassa käytän itsekin itsestäni termiä 'pakastekalkkuna' ja katselen aina katkerana kun huomaan vaikka siskon/äidin/tutun ruskettuneen. Onneksi en ole ainoa, ehkä joskus osaan olla ylpeeki kalpeudestani - tai punaisesta auringossa palaneesta ihosta! kiitti tästä tekstistä! :)
Voi, ihana postaus. Oon ehdottomasti tän kalkkunakerhon jäsen, mulla on ihossa pigmenttiä aivan mitättömän vähän. Lisäksi mulla on mielettömän ohut iho, joten oon kaiken lisäksi kylmän valkoinen verisuonten kuultaessa hintsusti läpi. Oon myöskin yläasteen jälkeen oppinut nauttimaan kalpeudestani, se on mun mielestä todella kaunista. Kaikki vois katsoa vaikka Nicole Kidmania, voiko kukaan väittää Kidmania rumaksi?
Itse joudun toistaiseksi vielä näin alkukesästä verhoutumaan sukkahousuihin, joskaan en ihonvärini takia. Mulla on erittäin atooppinen iho ja vie vielä muutaman viikon, että väri on täysin tasaisen vaalea eikä punerra.
Kiitos tästä postauksesta, aivan ihana blogi muutenkin. Jään ehdottomasti seuraamaan. Kalpeaa kesää sinne!
Kannatetaan tätä ehdottomasti! ;) En ole kokenut itseäni erityisen kalkkunaiseksi, mutta jos ensimmäinen asia, jota ulkomailta tullut ystävä, jota en ole ennen nähnyt, ajattelee on "oletpas sinä valkoinen (ja kikattavainen", niin ehkä sit tässäkin aika kalpeita ollaan. :D Mut en pidä rusketuksesta juurikaan. Korkeintaan se pieni päivetys. Läträän hysteerisesti aurinkosuojilla, koska en halua rusinoitua, ihosyöpiintyä tai muutenkaan paahtua pavuksi.
Mainio postaus! Itse valitsen kalpeuden mielelläni koska Lumikki-look viehättää. Aurinkorasvani suojakerroin onkin 50+ :)
Kyllähän tästä kuittaillaan, kun ihmiset eivät aina ymmärrä että vaaleakin iho voi miellyttää silmää.
Komppaan. Itse olen epavarmoina teinivuosina polttanut itseni ihan liian monta kertaa rusketusta toivoen, ollen ihan taysin tietoinen riskeista. Toisin on nyt. Suojakertoimet on pop ja kalkkunat kauniita!
Hello beautiful!
I dont thnik that being light is disadvantage! Your light skin perfectly fits with your adobarle style! I love all your outfits and I really adore your clothing style.
Lähetä kommentti