Minuun iski viime viikon lopulla poikkeuksellisen ärhäkkä kurkunpään tulehdus, enkä ole pariin viimeiseen vuorokauteen pystynyt tuottamaan inahdustakaan. Edes väkisin. Alkuun täysäänilepo tuntui virkistävältä ajatukselta. Saa kerrankin vetäytyä täysin omaan rauhaansa jurottamaan, eikä oikeasti tarvitse sanoa kenellekään sanaakaan. Parin tunnin rauhallisen fiilistelyn jälkeen arkielämän realiteetit löivät täysillä päin näköä, kun puhelin alkoi soida. Olisin päästänyt pari ärräpäätä, jos ääni olisi riittänyt.
Tänään minulla on ollut hankaluuksia palauttaa dvd-elokuvaa myöhässä vuokraamoon, pyytää luennoitsijalta edellisen kerran monistenivaskaa ja peruuttaa lääkäriaikaa. Ja ironista kyllä, minusta tuntuu, ettei minulla ole koskaan ollut näin paljon sanottavaa. Kun sairaus hellittää, lupaan pyhästi jurottaa vähemmän ja arvostaa omaa ääntäni enemmän. Kitisen usein siitä, miten kuulostan päiväkoti-ikäiseltä, eivätkä edes lehtimyyjät ota minua puhelimessa vakavasti. Tai kuinka pakkososiaalisuus välillä ahdistaa, ja haluaisin muuttaa Itävallan Alpeille askeettiseen puumajaan lukemaan Nietzscheä alkukielellä. Vaikka en osaa saksaa.
Nyt on kuitenkin todistettu, etten yksinkertaisesti pärjää edes paria päivää ilman ääntä. Siinä jäävät katu-uskottavuus ja oman hiljaisuuden kaipuu toissijaisiksi.
Translation: I caught a really bad case laryngitis and haven't been able to speak a word in the last few days.
13 kommenttia:
Voi ei, kuulostaa ikävältä! Toivottavasti olo helpottaa pian. Itse tulisin epäilemättä hulluksi. Nolotti jo viime viikolla kun en viisaudenhammasleikkauksen jälkeen pystynyt sanomaan lähikaupan ja apteekin tädeille kiitos ja hei ja näkemiin. Olin varma, että ne pitivät kamalana akkana.
Arvostakaamme siis äänihuulia. Siihen asti voi onneksi pitää ulkomaailmaan yhteyttä vaikkakin juuri näin.
You don´t need to say anything with those earrings and that beautiful top, wooooooooooooowwwwwwwwwwwwww.
Get better soon.
XXXXXXXXXXXXXXX
Uskon, että varmaan turhauttaa, kun ei yksinkertaisesti voi/saa puhua, vaikka asiaa olisi. Onneksi on sentään vielä elekieli apuna. Mahtavat apuvälineet tilanteessa ovat myös kynä ja paperi, kun ei siis tarvitse puhelimessa puhua :D Ja muistahan ottaa maltillisesti vielä sittenkin, kun puhua jo saa! Ja juo vettä, se kosteuttaa äänihuulia :D
Voi ei, pikaista paranemista! <3 Siirretäänkö me meijän kahvitreffejä siihen, kun ollaan molemmat ihan terveitä? Tai sit mennään sushille ja tilataan niin isot annokset, ettei siinä ees ehdi juttelemaan. :)
Itselläni tuo sama vaiva tuntuu uudistuvan aina vapun aikoihin, kun kauhea älämöly kuuluisi asiaan. Yllättävän ahdistavaa hommaa. Varsinkin, jos olet ennen sairastumista ehtinyt kutsua kaikki kaverit vapuksi singstar-talkoisiin :/
minulla oli kerran kaksi viikkoa leuka lukossa. ääntä kyllä lähti mutta suu ei auennut kuin kivuliaasti väkisillä puoli senttiä.
arvostus arkisia asioita kohtaan kummasti kohosi..
hampaiden pesu, syöminen (muutoin kuin nestemäistä pillillä), haukottelu, isosti nauraminen.. mihin kaikkeen tarvitseekaan aukeavaa suuta.
voin kuvitella kuinka äänen menetys vaikuttaa arjen arvostukseen..
Me too Ranna! I went to a wedding in the south of Italy this weekend.. 32 degrees, awesome weather! When I came back home, 18 degrees and rain! I feel rubbish today ;) Get well soon!
Helou! Oon ollut kerran puhekiellossa lääkärin määräyksestä ja silloin totesin, että onneksi on keksitty tekstiviestit! :D
Toisena vinkkinä tuon vedenjuonnin lisäksi: käy kysymässä apteekista vesipiippua. On siis sellainen pieni muovinen härpäke (ei muistuta bongia lainkaan;)), johon kaadetaan vettä sisään ja pulputellaan päivittäin muutama minuutti. Hoitaa ja kosteuttaa äänihuulia, Yliopiston apteekeista niitä ainakin saa!
Terveisin blogiasi lukeva puheterapeutti :)
Sympatiaa täältä! Kärsin samasta reilu viikko sitten - somasti ennen erästä julkista haastattelukeikkaa... Puhekiellon aikana sitä huomasi, miten kivaa onkaan puhua. Ja sen, miten paljon turhaa älämölöä sieltä suusta myös tulee - yritin kommunikoida kirjoittamalla lappusia, enkä aina jaksanut kirjoittaa "nerokkaita" ajatuksiani loppuun saakka...
Carmolis oli läheisin ystäväni.
Dear Ranna,
I hope you're better. I'm a Dutch girl and I've been following your blog for quite some time (recently with the help of Google translate), and I just wanted to say that Ireally like it that you put a short summary in English at the bottom of every entry now. Still, I wish I could understand Finnish... I miss your English blog! Still, keep up the good work. You're great!
eeva: Helpottaa onneksi koko ajan, tänään pystyn jo pihisemään hieman. Elän siinä toivossa, että ääni olisi jo kokonaan palautunut viikonloppuun mennessä. Ja vitsi, tiedän niin mitä tarkoitat. Itse olin ihan kriisissä, kun en pystynyt tervehtimään bussikuskia. Olin ihan vakuuttunut, että kohta se mukava kuski ei enää moikkaile ketään, kun kukaan ei moikkaa takaisin.
sacramento: Thanks, sweetie! I'm feeling a bit better already. :)
ravenwaves: Joo, selitin luennoitsijalle tänään asioita kynän ja paperin välityksellä. Ja kotona minulla on koko ajan auki Skypen chatti. Onneksi näitä vaihtoehtoisia viestintämuotoja on olemassa. Mutta en kyllä vieläkään pysty vastaamaan siihen puhelimeen.
Yritän muistaa juoda tarpeeksi vettä. :)
annukka: Voi, sushia! ..Kai sitä voisi syödä tervehtyneenäkin hyvin suuren annoksen? :)
Nähdään vaikka ensi viikolla? Laitan sinulle tässä jossain vaiheessa viestiä!
babooshka: Haha, voi ei! Singstarista ei ehkä saa hirveästi irti mykkänä. Paitsi jos toimii illan virallisena taustatanssijana. :)
Minulla on ennen tätä mennyt ääni täydellisesti tasan kerran. (Ja sekin silloin lukioikäisenä, kun flunssassa oli muka hyvä idea lähteä lempibändin keikalle riekkumaan, juoda kopallinen kaljaa ja polttaa aski tupakkaa.)
sanna: Tuo kuulostaa ihan hirveältä! Uskon että leuan lukittuminen on vielä vaikeampi tilanne kuin pelkän äänen menettäminen. Kropan reistailu saa kyllä tosissaan arvostamaan terveyttä ihan uudella tavalla.
rosaspina vintage: I know what you mean. At the moment the temperature outside is 2 degrees and it seems to get colder every day. :/
tiinanen: Joo, minäkin olen tullut lähetelleksi niitä tavallista ahkerammin. :) Mutta pahinta on se, kun joku soittaa tuntemattomasta numerosta. Täytyy vain toivoa, ettei ole kyse mistään tuhottoman tärkeästä.
anonyymi: Tämä bloggaaminen on ehkä parasta ikinä, kun saa tällaisissa tilanteessa hyviä neuvoja poistumatta kotisohvalta! :)
En tullut edes ajatelleeksi vesipiippua. Se on siis tällaisissa tilanteissa vielä tehokkampi kuin sellainen apteekin kattilan näköinen höyryhengittämisväline?
päivi: Saattaa kuulostaa kummalliselta, mutta minulla on ehkä eniten ikävä juuri sitä turhaa älämölöä ja lämpimikseen puhumista. Itse olen lappuja enemmän turvautunut sähköisiin chattiohjelmiin. Kirjoittaminen käy astetta nopeammin, ja voi leikkiä olevansa köyhän miehen Stephen Hawking, joka käyttää puhegenraattorin sijaan Skypeä. :)
anonyymi: Thanks for the lovely comment. I'm really happy that my summaries have been helpful! The Google translations don't really make any sense most of the time.
Hii! ihanaa, että joku muukin kuulostaa nuorelta! Olen 30 -v, ja puhelinmyyjät kyselevät, että ovatkohan vanhemmat lähellä ja että olenko varmasti täysi-ikäinen. Töissä taas on pakko sanoa aina puhelimeen työpaikan nimi ja ammatti, muuten saan tätimäisiä vastauksia, ja kohtalaisen tylyjä vielä..
Lähetä kommentti