Viime viikolla ehdin hädin tuskin istahtaa koneelle, tällä viikolla minulla on aikaa sovitella pitsimekkoja maanantai-iltapäivänä. Onneksi ensi viikosta kiireet alkavat taas, muutenhan tässä saattaisi vaikka ruveta nauttimaan elämästä.
Havahduin tänään siihen, että parin viikon päästä minun pitäisi juhlistaa asiallisesti. Ostin 1950-luvun pitsileningin viime vuoden huhtikuussa parillakymmenellä dollarilla Viralliseksi Pönötysmekoksi. Pönötystilaisuuksia ei osu kohdalle usein, mutta sellaisen häämöttäessä horisontissa ei tarvitse pähkäillä vaateasioita. Parikymmentä dollaria oli passeli hinta mielenrauhasta.
Pönöttäminen on jo itsessään ihan riittävän ahdistavaa.
Se on kuulkaas sillä tavalla, ettei pukeutuminen vieläkään innosta. Itse asiassa mikään ei innosta. Paitsi kahvi ja suklaajäätelö. Mutta niitä ei valitettavasti arvosteta yhteiskunnallisesti tuottavina aiheina. Takki on tällä hetkellä äärettömän tyhjä, mutta aktivoidun taas ensi viikolla kun kiireet helpottavat.
Tänään haaveilin keväästä ja pukeuduin merimieheksi. Enkä saa pidettyä silmiäni auki edes yhden valokuvan nappaamisen ajan.
Rakastan kuvia ihmisistä, jotka ovat välittömän tyylikkäitä. Sliipattujen muotialan ammattilaisten sijaan katselen mielummin tyyppejä, joiden olemus hehkuu hapsottavista hiuksista huolimatta. Tästä syystä katumuotisivustojen kaanonissa katseeni kääntyy aina The Sartorialistin sijaan Face Hunterin puoleen.
Yvan Rodicin viimeisimpien Lontoonmerkintöjen sato on ollut sanalla sanoen täydellistä. Ihmiset näyttävät todellisilta, mutta ovat arkisuudessaan ihanampia kuin yksikään kilometrikoroissa Pariisin muotiviikoilla kipsutteleva päätoimittaja.
Ilahduin suunnattomasti huomatessani, että maaliskuusta alkaen Facehunterin parhaimmiston voi hankkia omaan kirjahyllyynsä. Yvanin omia kommentteja ja yli 300 kuvaa sisältävän kirjan voi ennakkotilata brittien Amazonista. Kovakantinen versio irtoaa alle kymmenellä punnalla, ja se on ainakin itselleni pakkohankinta.
Vielä kun saisi Hel-looksin kansien väliin, niin voisi asettaa internetin parhaat palat turvallisesti makuuhuoneen kirjahyllyyn.
Internetin sosiaaliset yhteisöt ovat yhä tärkeämpi osa monen elämää. Ehkä olen vain vanhanaikainen, mutta tämä tuntuu silti väärältä. Saanko esitellä: Twitter-sukkahousut.
Kun muu muotiblogosfääri tulvii toistaan upeampia kuvia kokkarikekkereistä, tällä tontilla keskitytään tiukasti arkipukeutumisen sietämättömään keveyteen.
Minusta on tullut hyvin kurinalainen pukeutuja. Sujahdan omaan univormuuni preussilaisen tehokkaasti joka aamu, ja siitä poikkeaminen tuntuu suorastaan ajan haaskaamiselta. Vaatehuoneessani on hyllyllinen korkeavyötäröisiä hameita, paitapuseroita ja baskereita. Niiden joukosta on hävyttömän helppoa kaapia päälleen sattumanvarainen yhdistelmä. Myös viikonloppuisin.
Sen sijaan että syyllistäisin itseäni mielikuvituksen puutteesta, nautin tilanteesta täysin rinnoin. Pukeutumisen ei tulisi aiheuttaa harmaita hiuksia, vaan olla rentoa ja hauskaa. Elämässä on niin paljon muutakin mietittävää kuin sukkahousujen väri.
Esimerkiksi se miten pirussa ne patterit saa ulos kaukosäätimestä.
hame H&M Trend, pusero by Malene Birger villabaskeri vintage, kengät Seppälä by Hanna Sarèn, rannebling H&M
Ajattelin tästä edespäin jättää vaatteiden tiedot pois asukuvien alta. Onko niistä siis oikeasti jollekulle jotakin hyötyä?
Sonia Rykielin rusetti. Rintaneula on antanut monelle takille ja kauluspaidalle uuden elämän. Olen yleensä kyennyt vastustamaan H&M:n pilalle hypetettyjä yhteistyöprojekteja, mutta tässä tapauksessa koin silkkisen jättirusetin perusihmisoikeudekseni. Olihan siinä strasseja.
Batman. Vaikka pidin Burtonin ja Nolanin elokuvista ja rakastin 1990-luvun alun animaatiosarjaa, nautin Yön ritarin mieluiten sarjakuvaformaatissa. Mikään ei maistu aamupuuron kanssa paremmalta kuin Grant Morrisonin Arkham Asylum tai Frank Millerin The Dark Knight Returns!
TBA:n kevätmallisto. Mainitsin edellisessä viisikossa merkin syysmalliston, mutta ensi kevät näyttää vielä paremmalta! Utuiset kuvat ja kultasomisteiset persikkamekot tuovat mieleen sekä Chloèn että Luellan parhaat puolet. Ja vapauttavat ajatukset hetkeksi pakkaskeleistä ja lämpökerrastoista.
New Super Mario Bros. Wii. Paras moninpeli, joka mahdollistaa sekä antoisan yhteistyön että täysmulkkuilun toisten kustannuksella. ..Luulen että tarvitsen parin kuukauden päästä parisuhdeterapiaa ja uudet ystävät.
Huopainen rusettibaskeri. Lottovoitto ihmiselle, jolla on maaninen suhde sekä rusetteihin että baskereihin.
Vaatteiden istuvuus on yliarvostettua. Ainakin niinä päivinä, kun pitää riistää itsensä vällyjen välistä kuuden aikohin voidakseen viettää laatuaikaa editointilaitteiston kanssa. Onneksi itsensä voi haudata löysimpään omistamaansa takkiin. Joka toimii bussimatkoilla oivallisena torkkupeiton korvikkeena. Vagabondin nilkkurit ovat osoitteutuneet tällä viikolla Oikeiksi Ystäviksi. Askel on keveämpi ja kinoksissa tarpominen käy jouhevammin, kun ei joudu pelkäämään jalkojen kastumista.
Joku saisi kylläkin keksiä nyppyyntymättömät villasukkahousut. Laadukkaatkaan merkit eivät kestä kenkien varsien jatkuvia lähentely-yrityksiä. Nuhjuisuus on silti parempi vaihtoehto kuin nuhakuume.
Olin huomaamattani tallentanut työpöydälleni kaksi kuvaa, joissa on yllättävän paljon samaa. Molemmissa on keksitty parittaa räikeän sininen takki verkkosukkahousujen kanssa.
Pikkujoulukauden tai päälleliimatun rock-henkisyyden sijaan yhdistelmä tuo mieleeni valtameren ja kalaverkot. Vaikka hurjimmat purjehtimiskokemukseni rajoittuvat Moby Dickin lukemiseen Suomenlinnan lautalla, meressä ja kaikkeen siihen liittyvässä on jotain äärettömän vetoavaa. Takin ja sukkahousujen yhdistäminen toisi ehkä kaivattua vaihtelua ikuiseen seilorifiilistelyyn.
Syytän kaikesta sisämaassa asumista ja rannikkoilmaston kaipuuta.
Katsoin aamulla STT:n videon, jossa Glorian uusi päätoimittaja Sami Sykkö analysoi suomalaisten talvipukeutumista. Katukuvan yleisimmät värit ovat musta ja harmaa. Mikäli oikein halutaan revitellä, päälle kiskaistaan sinistä. Sykkö peräänkuulutti piristävää pukeutumista synkkänä vuodenaikana.
Kritiikki ilmeisesti herätti sisäisen värinationalistini, ja puin päälleni mustaa, harmaata ja sinistä. Nyt on oiva vuodenaika olla mielikuvitukseton suomalainen.
villakangashame H&M Trend, laukku Minna Parikka, kengät Seppälä by Hanna Sarén, kaikki muu second hand
Internet on pulloillaan sivustoja, joilla kaupataan kalliiden merkkilaukkujen kopioita. Jos tietty malli on suosittu, sitä myös jäljitellään.
Ehkä kiinalaiset piraatti-Parikat ovat siis merkki laukkujen kasvavasta suosiosta kansainvälisillä markkinoilla. Niiden näkeminen tuntuu silti hyvin häiritsevältä.
Minna parikan Maxine, ylhäällä kopio, alhaalla aito kuvat täältä ja täältä
Olen viime päivinä harkinnut vakavasti varjoblogin perustamista. Sen nimeksi tulisi Hirvein aika vuodesta ja sinne laitettaisiin ainoastaan talvikuukausina otettuja rakeisia sisäkuvia. Vaihtoehtoisesti voisi alkaa säästää järjestelmäkameraa varten tai yrittää olla kotona niihin aikoihin, kun on luonnonvaloa. Edes viikonloppuisin.
Tai pitää ainoastaan graafisen selkeitä vaatteita. Onneksi minulla on yksi. Sillä mennään maaliskuuhun asti.
panta ja mekko H&M, kengät Vagabond, laukku second hand live long and prosper
Kysymys: Kannattaako julistaa suureen ääneen olevansa täydellisen tyytyväinen vaatehuoneensa sisältöön? Vastaus: Ei missään nimessä.
Vuoden vaatehankinnoista kirjoitettuani sain liukkaan kelin kengiltäni virallisen erohakemuksen. Ne kirjaimellisesti hajosivat jalkoihini. Opinpahan viimein sen, ettei Dinskosta kannata ostaa mitään.
Mitä kohteliaimmin ilmoitamme, ettemme voi jatkaa työsuhdetta sen liiallisen kuluttavuuden vuoksi.
Pelastus löytyi onneksi Vagabondin alennusmyynneistä. Nyt minulla on ensimmäistä kertaa kertaa elämässäni pitkävartiset nahkanilkkurit.
Kysymys:Mikä ruoka pelastaa viikon kuin viikon? Vastaus: Hyvä sushi!
Olen tuntenut itseni säännöllisesti huonoksi bloggaajaksi, sillä en ole koskaan sisäistänyt, että ruoka tulisi kuvata ennen syömistä. Opin vihdoin läksyni!
Kysymys: Mistä olemattomilla hartioilla varustettu henkilö löytää puutteen korjaavia vaatteita, kun korostetut olkapäät menevät muodista?
Luojan kiitos joululahjaksi saatu mekko säilyy kaapissa.
En pidä maihinnousukengistä tai leopardikuosista. Ensiksi mainitut palauttavat mieleeni ankeat yläastevuodet ja jälkimmäisistä sain yliannostuksen Kymppitonnin pyöriessä vielä MTV3:n puolella. Silti ne molemmat näyttävät hävyttömän hyvältä elokuvassa Brothers Bloom.
Olen viettänyt viimeisen vartin pohtien olenko viimein selättänyt vanhat traumani vai jäädyttivätkö tämänpäiväiset ennätyspakkaset (tai Adrien Brody) tilapäisesti arvostelukykyni. Ajattelin silti tehdä varpailleni palveluksen ja kaivaa vanhat Martensini sekä parin villasukkia naftaliinista.
Joulun jälkeinen tavaraähky on saanut minut pysymään erossa sekä muotiblogeista että alennusmyynneistä. En jaksa selata uusia ostoksia tai loputtomia toivekollaaseja. Sen sijaan olen vaeltanut ympäri asuntoa pyjamassa suklaata suupielessä ja Nintendo DS kourassa. Vaatteiden sijaan olen fiilistellyt Batman-sarjakuvia.
Vaikka en ole jaksanut uhrata pukeutumiselle aikaa tai ajatuksia, olen huomannut eläväni onnellisessa symbioosissa vaatehuoneeni kanssa. Karsin vuoden 2009 aikana joukosta kaiken turhan, ja hankin tilalle ainoastaan asioita, joita tiesin varmasti rakastavani vielä vuosien ajan. Vaatehuoneen seestymisprosessin päätyttyä havaitsin, ettei uutta tavaraa edes tee mieli kovin usein. Muuten minulla ei olisi aikaa loisia päiväkausia niissä vanhoissa lempivaatteissa.
Kokosin uuden vuoden kunniaksi perinteisen top-listan viime vuoden vaateostoksissa. Tulevan vuoden aikana lupaan hankkia vielä vähemmän uutta, ja rakastaa näitä entistä kiihkeämmin.
1. Maailman lämpimin talvitakki Koska kukaan ei pidä palelemisesta.
2.Kaikkein tilavin laukku Koska mukaan saa kerrankin tarpeeksi tavaraa.
3.Keltainen kevättakki Koska tuntemattomat hymyilevät kadulla.
4.Valkoiset sukkahousut Koska niiden kanssa kaikki vaatteet näyttävät uusilta.
5.Sifonkimekko Koska keveässä mekossa tuntee olonsa keveäksi.
6.Musta huopabaskeri Koska en osaa laittaa hiuksiani.
7.Second hand Parikat Koska on parasta löytää Maailman Kauneimmat Nilkkurit neljälläkympillä.
8. & 9.Silkkipaita, musta tulppaanihame Koska toisessa näyttää asialliselta ja toisessa ei.
10. Klovnimekko Koska itseään ei kannata ottaa liian vakavasti.
11. Kaapin ainoat farkut Koska tunnen kerrankin oloni mukavaksi housuissa.
