Day 10 - A song that no one would expect you to love
(Euroviisuperverssi ilmoittautuu!)
29. huhtikuuta 2010
28. huhtikuuta 2010
Suvi sininen
Hiiteen kaiken maailman sinkkuelämien ja paholainenpukeutuupradojen lopunton luksusmerkeillä pöyhkeily. Viime vuosien inspiroivin elokuvapuvustus oli ylivoimaisesti pätkässä 500 Days of Summer.
Elokuvassa oli vain yksi huono puoli.
Se istutti verkkokalvoilleni pysyvästi kuvan maailman kauneimmasta vaaleansinisestä mekosta.
Elättelin salaa toiveita siitä, että vintage-aarteen vuokranneessa Western Costume Copanyssa kuultaisiin sydämeni hento kuiskaus ja löytäisin jonain päivänä mekon postilaatikostani. Ei kuultu.
Joko sydämeni ei kuiski riittävän aggressiivisesti tai tuhansien muiden tyttöjen sydämet peittävät sen omilla monologeillaan.
Taistelija sisälläni ei kuitenkaan lannistunut, vaan päätin viime syksynä pitää silmäni auki sievien vaaleansinisten kesämekkojen varalta. Kylmä kausi ei kuitenkaan ollut se paras aika suvivaatteen metsästämisen kannalta ja loputtomat lumituiskut onnistuivat piiskaamaan päästäni ajatukset hellemekoista.
Siihen asti kunnes Dita von Teese meni ja heitti tonkallisen suolaa haavoille.
kuvat thefashionspot.com
Nyt jahti on taas päällä ja tämä pieni kalpea metsästäjä ei aio luovuttaa ennen kuin kaato on komerossa. Riippumatta siitä kuinka kauan siihen menee.
Eihän se nyt voi olla kovinkaan vaikeaa löytää juuri tietyntyylistä mekkoa viidenkymmenen vuoden takaa. Oikeassa koossa. Ja mieluiten luonnonkuituisena.
..lapsenlapseni taitavat periä kolttuni kylkiäisenä myös tämän tehtävän.
Elokuvassa oli vain yksi huono puoli.
Se istutti verkkokalvoilleni pysyvästi kuvan maailman kauneimmasta vaaleansinisestä mekosta.
Elättelin salaa toiveita siitä, että vintage-aarteen vuokranneessa Western Costume Copanyssa kuultaisiin sydämeni hento kuiskaus ja löytäisin jonain päivänä mekon postilaatikostani. Ei kuultu.
Joko sydämeni ei kuiski riittävän aggressiivisesti tai tuhansien muiden tyttöjen sydämet peittävät sen omilla monologeillaan.
Taistelija sisälläni ei kuitenkaan lannistunut, vaan päätin viime syksynä pitää silmäni auki sievien vaaleansinisten kesämekkojen varalta. Kylmä kausi ei kuitenkaan ollut se paras aika suvivaatteen metsästämisen kannalta ja loputtomat lumituiskut onnistuivat piiskaamaan päästäni ajatukset hellemekoista.
Siihen asti kunnes Dita von Teese meni ja heitti tonkallisen suolaa haavoille.
kuvat thefashionspot.comNyt jahti on taas päällä ja tämä pieni kalpea metsästäjä ei aio luovuttaa ennen kuin kaato on komerossa. Riippumatta siitä kuinka kauan siihen menee.
Eihän se nyt voi olla kovinkaan vaikeaa löytää juuri tietyntyylistä mekkoa viidenkymmenen vuoden takaa. Oikeassa koossa. Ja mieluiten luonnonkuituisena.
..lapsenlapseni taitavat periä kolttuni kylkiäisenä myös tämän tehtävän.
27. huhtikuuta 2010
Pieni asuhistoriikki
Viikonloppuna huomasin, että tämän blogin viideskymmenes asumerkintä tuli täyteen.
Minulla oli suuret suunnitelmat tehdä hieno kuvakollaasi niistä kaikista. Ikävä yllä olen laiska ja internetin ilmaiset Flickr-kollaasikoneet rajasivat kuvamäärän kolmeenkymmeneenkuuteen. Tuloksena on siis kolmenkymmenenkuuden kuvan kokoelma niitä vähiten tuhnuisia kuvia.
Lisäksi opin kolme asiaa itsestäni:
1. Käytän housuja paljon useammin kuin kuvittelen
2. Pelkään alitajuisesti muuttuvani suolapatsaaksi, jos katson suoraan kameran linssiin
3. Olen liian nolo ja liian kalkkis poseeratakseni julkisilla paikoilla
Thirtynine, Thirtyeight, Thirtyseven, Thirtysix, Thirtyfive, Thirtyfour
Thirtythree, Thirtytwo, Thirtyone, Thirty, Twentynine, Twentyeight
Twentyseven, Twentysix, Twentyfour, Twentythree, Twentytwo, Twentyone
Twenty, Nineteen, Eighteen, Seventeen, Sixteen, Fourteen
Thirteen, Twelve, Eleven, Ten, Nine, Eight
Seven, Five, Four, Three, Two, One
Minulla oli suuret suunnitelmat tehdä hieno kuvakollaasi niistä kaikista. Ikävä yllä olen laiska ja internetin ilmaiset Flickr-kollaasikoneet rajasivat kuvamäärän kolmeenkymmeneenkuuteen. Tuloksena on siis kolmenkymmenenkuuden kuvan kokoelma niitä vähiten tuhnuisia kuvia.
Lisäksi opin kolme asiaa itsestäni:
1. Käytän housuja paljon useammin kuin kuvittelen
2. Pelkään alitajuisesti muuttuvani suolapatsaaksi, jos katson suoraan kameran linssiin
3. Olen liian nolo ja liian kalkkis poseeratakseni julkisilla paikoilla
Thirtynine, Thirtyeight, Thirtyseven, Thirtysix, Thirtyfive, Thirtyfour
Thirtythree, Thirtytwo, Thirtyone, Thirty, Twentynine, Twentyeight
Twentyseven, Twentysix, Twentyfour, Twentythree, Twentytwo, Twentyone
Twenty, Nineteen, Eighteen, Seventeen, Sixteen, Fourteen
Thirteen, Twelve, Eleven, Ten, Nine, Eight
Seven, Five, Four, Three, Two, One
26. huhtikuuta 2010
Viikonloppu juhlamekossa
Pihtasin lauantain asukuvia tälle päivälle, sillä ajattelin että saman mekon tuijottaminen parina päivänä peräkkäin saattaisi käydä puuduttavaksi.
Jonkun tylsimyksen mielestä saman juhlamekon käyttäminen peräkäisinä päivinä saattaa olla tyylitöntä. Ei se ole.
Se on rakkautta.
Ja urheilua. Kuvista sitä ei välttämättä näe, mutta tuo vaate on oikeasti painava.
Sain mekon käsiini, kun Luella laittoi pillit pussiin viime vuoden lopulla. Se on mallikappale, joka maksoi selässä olevien kulumien ja merkin loppuunmyynnin takia kahdeksasosan alkuperäishinnasta.
Onnistuin saamaan vaatteen käsiini pitkällisen sähköpostinvaihdon ja loputtoman ruikutuksen jälkeen. Joskus kannattaa ilmesesti luopua hetkeksi ylpeydestään ja olla rehellisen säälittävä.
Saattaa vaikka löytää aarteen, joka päällään ei meinaa mahtua kahden hengen sohvalle, mutta jonka haluaa silti säilyttää lapsenlapsilleen.
..Toivottavasti he eivät ole tavattomasti mummoaan pidempiä.
Jonkun tylsimyksen mielestä saman juhlamekon käyttäminen peräkäisinä päivinä saattaa olla tyylitöntä. Ei se ole.
Se on rakkautta.
Ja urheilua. Kuvista sitä ei välttämättä näe, mutta tuo vaate on oikeasti painava.
Sain mekon käsiini, kun Luella laittoi pillit pussiin viime vuoden lopulla. Se on mallikappale, joka maksoi selässä olevien kulumien ja merkin loppuunmyynnin takia kahdeksasosan alkuperäishinnasta.
Onnistuin saamaan vaatteen käsiini pitkällisen sähköpostinvaihdon ja loputtoman ruikutuksen jälkeen. Joskus kannattaa ilmesesti luopua hetkeksi ylpeydestään ja olla rehellisen säälittävä.
Saattaa vaikka löytää aarteen, joka päällään ei meinaa mahtua kahden hengen sohvalle, mutta jonka haluaa silti säilyttää lapsenlapsilleen.
..Toivottavasti he eivät ole tavattomasti mummoaan pidempiä.
25. huhtikuuta 2010
Lepopäivä
Olen krooninen ylipukeutuja, jolle erilaiset juhlat ovat mitä oivallisin tilaisuus vetää se kaapin överein kolttu niskaan. Ja hattu. Ja fiilistellä kuinka siistiä on olla välillä se kävelevä joulukuusi.
Mutta parin päivän kemurupeaman jälkeen minustakin on mukavaa jättää tukka kampaamatta, pujahtaa rentoon lempineuleeseen ja lysähtää sohvan perukoille lukemaan Stanislaw Lemiä.
Yleisrento olotila hohkaa myös linssin läpi, sillä näytän jäykän perusposeerauksen sijaan kerrankin itseltäni valokuvissa. Ihme!
Tämän päivän perusteella minun pitäisi muuten muuttaa nimeni Kasariikaksi. Sen lisäksi, että asu näyttää vähintäänkin Heathersin puvustamosta nyysityltä olen huomaamattani huudattanut koko päivän ABC:n Lexicon of Lovea.
Kasariikka Uusi-Aaltonen?
Ei vissiin menisi Väestörekisterikeskuksessa läpi.
...
Day 07 - A song that you can dance to
Mutta parin päivän kemurupeaman jälkeen minustakin on mukavaa jättää tukka kampaamatta, pujahtaa rentoon lempineuleeseen ja lysähtää sohvan perukoille lukemaan Stanislaw Lemiä.
Yleisrento olotila hohkaa myös linssin läpi, sillä näytän jäykän perusposeerauksen sijaan kerrankin itseltäni valokuvissa. Ihme!
Tämän päivän perusteella minun pitäisi muuten muuttaa nimeni Kasariikaksi. Sen lisäksi, että asu näyttää vähintäänkin Heathersin puvustamosta nyysityltä olen huomaamattani huudattanut koko päivän ABC:n Lexicon of Lovea.
Kasariikka Uusi-Aaltonen?
Ei vissiin menisi Väestörekisterikeskuksessa läpi.
...
Day 07 - A song that you can dance to
24. huhtikuuta 2010
Hyvän mielen viisikko
Esme and the lane way. Ihanan australilaistuneen brittitytön on kuin avaisi maailman parhaan muotilehden 1940-, ja 1950-lukujen taitteesta. Olen maailman kauneimpien vintage-löytöjen lisäksi pohjattoman kateellinen siitä, miten ärsyttävän huolitellulta hän jaksaa näyttää päivästä riippumatta.
Listal-palvelu. Törmäsin sivustoon Heijastuspinnan kautta viime syksynä, mutta olen onnistunut koukuttamaan itseni siihen vasta viime viikkojen aikana. Elokuvien, levyjen ja kirjojen listaamisen ihanuudelle perustuva palvelu on unelmien täyttymys ihmiselle, jonka kouluvihkojen takakansiin on tuherrettu topkymppejä ala-astevuosista alkaen.
Se on myös kätevä paikka pitää kirjaa näkemistään elokuvista.
..Vielä kun onnistuisi muistamaan niistä tässä vaiheessa edes puolet.
Session 9. Loistavan The Machinistin ohjanneen Brad Anderssonin psykologinen kauhuelokuva on toivottoman aliarvostettu jopa omassa genressään. Hylättyyn mielisairaalaan sijoittuva säikyttely ei välttämättä tarjoa juonensa puolesta mitään maailmaa mullistavaa. Mutta tunnelma on alusta loppuun niin tiukka, että sen leikkaamiseen tarvitsisi uuden japanilaisen keittiöveitsen.
Ja se on hyvässä kauhuelokuvassa tärkeintä.
Suuri samettirusetti. Ostettu alkuvuodesta H&M:n asustekorista muutamalla eurolla, ja nyt olen jo siinä pisteessä että tarvitsisin vieroitushoitoa.
Mutta kun tämä sekä pitää yleensä kurittomat kutrit kurissa että.. niin, on jättisuuri rusetti.
Yeasayerin tuorein albumi. New Yorkilaisen kokeellisen pop-yhtyeen on edeltäjäänsä astetetta vähemmän kokeellinen, ja astetta enemmän pop. Mutta ei missään nimessä huonompi.
Jos olisin sitä ihmistyyppiä, joka valitsee vuosittain virallisen kesäbiisin, se olisi tänä vuonna ehdottomasti ihana O.N.E.
23. huhtikuuta 2010
Neiti lamppuharja
Tänään juhlittiin virallisesti sitä, että eräs insinööri sai diplominsa.
Soluttauduin teekkareiden joukkoon ovelassa lamppuharjapuvussa, jota olen säilönyt kaapissani korkkaamattomana jotakin erityistä tilaisuutta varten.
Valotus ei ollut tänään ystävä, mutta toivottavasti yksityiskohdista saa jotain tolkkua.
Nyt juhlavaatteet pois, jalat pöydälle, kalja käteen ja kökköä kasarigorea soittimeen.
Tämän tytön neiteilykiintiö on tältä päivältä täynnä.
Soluttauduin teekkareiden joukkoon ovelassa lamppuharjapuvussa, jota olen säilönyt kaapissani korkkaamattomana jotakin erityistä tilaisuutta varten.
Valotus ei ollut tänään ystävä, mutta toivottavasti yksityiskohdista saa jotain tolkkua.
Nyt juhlavaatteet pois, jalat pöydälle, kalja käteen ja kökköä kasarigorea soittimeen.
Tämän tytön neiteilykiintiö on tältä päivältä täynnä.
22. huhtikuuta 2010
Maailman kaunein mekko
Pyhä tarkoitukseni oli pitää vintage-bongaukseni Tumblrin puolella, mutta nyt en voi vastustaa kiusausta.
Satiininen 1960-luvun coctailmekko tuo mieleen kaikki parhaat sorbettimaut. Sekä ne 1960-luvun musikaalit, joissa pehmeä kertojaääni kuljettaa tapahtumia laulusta lauluun. Niissä kaikki soljuu eteenpäin vaivattomasti ja katsoja poistuu teatterista pystymättä peittelemään hymyään.
Koska tietynlaiset elokuvat saavat koko maailman hohtamaan hetken aikaa kauniimpana.
Niin, ja tietynlaiset mekot.
Satiininen 1960-luvun coctailmekko tuo mieleen kaikki parhaat sorbettimaut. Sekä ne 1960-luvun musikaalit, joissa pehmeä kertojaääni kuljettaa tapahtumia laulusta lauluun. Niissä kaikki soljuu eteenpäin vaivattomasti ja katsoja poistuu teatterista pystymättä peittelemään hymyään.
Koska tietynlaiset elokuvat saavat koko maailman hohtamaan hetken aikaa kauniimpana.
Niin, ja tietynlaiset mekot.
Farkut ja t-paita
Vaikka olen henkeen ja vereen mekkotyttö, opin viime syksynä että toisinaan on mukavaa vetää päälleen farkut ja t-paita.
Marraskuussa ostamani korkeavyötäröiset farkut ovat näkyneet blogin puolella vasta pariin otteeseen, mutta olen tosiasiassa kikkaillut niiden kanssa arkielämässä hävyttömän usein.
Ne ovat päällä kuin toinen iho ja toimivat jokaisen kaapista löytyvän löysän yläosan kanssa. (Huomasin muistuttavani tiukempien kanssa erehdyttävästi Eiffel-tornia.)
Vielä kun vilukissana uskaltaisin kääriä lahkeet ja jättää sadan denierin lämmikkeet alta pois. Kesällä sitten?
...
Day 04 - A song that reminds you of someone
Marraskuussa ostamani korkeavyötäröiset farkut ovat näkyneet blogin puolella vasta pariin otteeseen, mutta olen tosiasiassa kikkaillut niiden kanssa arkielämässä hävyttömän usein.
Ne ovat päällä kuin toinen iho ja toimivat jokaisen kaapista löytyvän löysän yläosan kanssa. (Huomasin muistuttavani tiukempien kanssa erehdyttävästi Eiffel-tornia.)
Vielä kun vilukissana uskaltaisin kääriä lahkeet ja jättää sadan denierin lämmikkeet alta pois. Kesällä sitten?
...
Day 04 - A song that reminds you of someone
21. huhtikuuta 2010
Päivän kappale
Musiikkihaaste jatkuu maailman parhaalla kasaribändillä.
Palailen linjoille huomenissa (myös) hepenien merkeissä.
...
Day 03 - A song that makes you sad
Palailen linjoille huomenissa (myös) hepenien merkeissä.
...
Day 03 - A song that makes you sad
20. huhtikuuta 2010
Nykyteknologia ja minä
Olen pahoillani siitä, etteivät blogin kuvat näy tällä hetkellä.
Olen nähnyt ankeita Photobucket-logoja toisinaan muissa blogeissa, mutta minulle ei ole ikinä käynyt näin.
..Siitä syystä, että minulla ON se saamarin Pro-tili.
Täytyy siis odottaa kärsivällisesti, että virhe korjataan palveluntarjoajan päässä mahdollisimman pian. Tulevaisuudessa täytynee harkita kuvakansioidensa pakkaamista ja siirtymistä verenimijä-Photobucketista kokonaan Flickrin puolelle.
edit. Tilanne korjattu. Huh.
...
Day 02 - A song that makes you happy
Olen nähnyt ankeita Photobucket-logoja toisinaan muissa blogeissa, mutta minulle ei ole ikinä käynyt näin.
..Siitä syystä, että minulla ON se saamarin Pro-tili.
Täytyy siis odottaa kärsivällisesti, että virhe korjataan palveluntarjoajan päässä mahdollisimman pian. Tulevaisuudessa täytynee harkita kuvakansioidensa pakkaamista ja siirtymistä verenimijä-Photobucketista kokonaan Flickrin puolelle.
edit. Tilanne korjattu. Huh.
...
Day 02 - A song that makes you happy
19. huhtikuuta 2010
Takapihanostalgiaa ja pallosukkahousuja
Pääsin pitkästä aikaa takapihalle pönöttämaan vaivautuneena kameran eteen.
Jätin melkein rentoiluvaatteet tallentamatta, mutta korkkasin viimein talvella ostetut pallosukkahousut käyttöön.
Minulla oli kaksi vuotta sitten keväällä maailman parhaat takasaumalliset pallosukkahousut, joissa suurin piirtein asuin viikkotolkulla. Olisin asunut pidempäänkin, mutta intensiivisen rakkauksen seurauksena turvavaattesta oli jäljellä vain ohuita riekaleita sukkalaatikon pohjalla.
Ja tietenkin sotkuisella takapihalla otettu asukuva.
Näytän näin kahden vuoden kuluttua sekä vanhemmalta että väsyneemmältä, mutta pallosukkahousut ovat edelleen se juttu.
Täytyy toivoa, että nämä kestävät kiihkeää arkea astetta urheammin.
...
Ja koska musiikkimeemit ovat meemeistä parhaita (mikä ei noin sinänsä sano kamalasti), ajattelin ottaa osaa blogosfäärissä kelluneeseen 17 päivän mittaiseen haasteeseen.
Day 01 - Your favorite song
Jätin melkein rentoiluvaatteet tallentamatta, mutta korkkasin viimein talvella ostetut pallosukkahousut käyttöön.
Minulla oli kaksi vuotta sitten keväällä maailman parhaat takasaumalliset pallosukkahousut, joissa suurin piirtein asuin viikkotolkulla. Olisin asunut pidempäänkin, mutta intensiivisen rakkauksen seurauksena turvavaattesta oli jäljellä vain ohuita riekaleita sukkalaatikon pohjalla.
Ja tietenkin sotkuisella takapihalla otettu asukuva.
Näytän näin kahden vuoden kuluttua sekä vanhemmalta että väsyneemmältä, mutta pallosukkahousut ovat edelleen se juttu.
Täytyy toivoa, että nämä kestävät kiihkeää arkea astetta urheammin.
...
Ja koska musiikkimeemit ovat meemeistä parhaita (mikä ei noin sinänsä sano kamalasti), ajattelin ottaa osaa blogosfäärissä kelluneeseen 17 päivän mittaiseen haasteeseen.
Day 01 - Your favorite song
18. huhtikuuta 2010
Pikkusievistelyä pyhäpäivänä
Sunnuntait ovat parhaita.
Varsinkin kun viettää ne juhlien valmistujaisia pikkusievässä italialaisessa ravintolassa.
Saan näppylöitä joka kerta kun kuulen sanaparin "arjen luksus", mutta kai sitä on kerran kokeiltava itsekin.
Luksusta on se, kun pääsee käyttämään joululahjaksi saatuja pikkukenkiä ensimmäistä kertaa. Ja se ettei tarvitse aina tiskata itse.
Varsinkin kun viettää ne juhlien valmistujaisia pikkusievässä italialaisessa ravintolassa.
Saan näppylöitä joka kerta kun kuulen sanaparin "arjen luksus", mutta kai sitä on kerran kokeiltava itsekin.
Luksusta on se, kun pääsee käyttämään joululahjaksi saatuja pikkukenkiä ensimmäistä kertaa. Ja se ettei tarvitse aina tiskata itse.
17. huhtikuuta 2010
Kevät
Edellisestä merkinnästä on aikaa. Niin kauan, että lopputalvi ehti kääntyä kevääksi.
Olen loisinut mukavissa kaapumekoissa (lähinnä tässä) ja elänyt täydellisen tylsää, mutta ennen kaikkea rauhallista arkea. Siis sellaista, jossa irrotteluksi lasketaan jakauksen tekeminen väärälle puolelle päätä.
Luottolaukkuni muutti tosin pitkällisen harkinnan ja monen mutkan jälkeen väriä mustasta mustavalkoiseksi.
Vaatekauppojen sijaan olen kuluttanut aikaa Anttilan dvd-laarien äärellä ja kiikuttanut kotiin muun muassa maailman parhaan vampyyrielokuvan, Ystävät hämärän jälkeen.
En ole missään vaiheessa käsittänyt Twilightin nynnyvampyyrien viehätystä, sillä nautin kauhuromantiikkaani mieluiten, niin, kauhulla. Nuoren Wertherin paatoksella lemmentuskaansa vetistelevä verenimijä
ei tunnu vakuuttavalta.
..Täytyy tosin muistaa, että nyt puhuu esiteini-ikäisenä kauhuelokuviin friikahtanut intoilija. Joka katsoo systemaattisesti jokaisen genren rainan, joka osuu kosketusetäisyydelle. Ja listaa niitä tyytyväisenä internetin uumeniin.
Mainitsinko jo että minulla oli vähintäänkin rauhallinen kuukausi?
Olen loisinut mukavissa kaapumekoissa (lähinnä tässä) ja elänyt täydellisen tylsää, mutta ennen kaikkea rauhallista arkea. Siis sellaista, jossa irrotteluksi lasketaan jakauksen tekeminen väärälle puolelle päätä.
Luottolaukkuni muutti tosin pitkällisen harkinnan ja monen mutkan jälkeen väriä mustasta mustavalkoiseksi.
Vaatekauppojen sijaan olen kuluttanut aikaa Anttilan dvd-laarien äärellä ja kiikuttanut kotiin muun muassa maailman parhaan vampyyrielokuvan, Ystävät hämärän jälkeen.
En ole missään vaiheessa käsittänyt Twilightin nynnyvampyyrien viehätystä, sillä nautin kauhuromantiikkaani mieluiten, niin, kauhulla. Nuoren Wertherin paatoksella lemmentuskaansa vetistelevä verenimijä
ei tunnu vakuuttavalta.
..Täytyy tosin muistaa, että nyt puhuu esiteini-ikäisenä kauhuelokuviin friikahtanut intoilija. Joka katsoo systemaattisesti jokaisen genren rainan, joka osuu kosketusetäisyydelle. Ja listaa niitä tyytyväisenä internetin uumeniin.
Mainitsinko jo että minulla oli vähintäänkin rauhallinen kuukausi?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
