Olen siinä mielessä vanhakantainen, etten koskaan mene ulkomaille shoppailemaan. Minulle matkojen pääasiallinen tarkoitus on nähdä mahdollisimman monta hienoa rakennusta, käydä suurimmissa taidemuseoissa ja ennen kaikkea
syödä.
Mutta mitä enemmän nirsoilee hankintojensa kanssa, sen parempia ne ovat.

Olin tyhjäpää ja jätin pehmeät festariballeriinani lähtökiireessä kotiin. Koska mukulakivet, kilometrien kävely ja korkkarit eivät ole hyvä combo, haeskelin ensimmäisenä päivänä korvaavia jalkineita.
Pikakorvikkeiden sijaan löysin pikkuputiikista sisältä ja ulkoa nahkaiset, jumalaisen pehmeät kengät. Joilla mitä luultavimmin lampsin koko kesän.

Italialaiset ja nahka. Harvoin usein hoetut kliseet pitävät yhtä hyvin paikkansa. Omat vuorittomat vintage-rukkaseni vetelevät viimeisiään ja budjetti ei toistaiseksi kestä
Parikan hanskoja. Nämä ovat aitonahkaiset, vuorilliset ja punaiset. Lisäksi niissä on rusetti. Kaikessa parhaassa on.

Olin kytännyt tätä vekkihametta koko kevään
American Apparelin sivuilta. En uskaltanut laittaa tilausta menemään, sillä kokoni heittelee merkin vaatteissa järjettömästi.
Otin liikkeen osoitteen muistiin, kävin kokeilemassa ja säästin postikulut. Kyttääminen siis kannattaa.
Lisäksi sain Milanosta järjettömän kovan vatsaflunssan ja korkean kuumeen, jota poden edelleen.
Mutta se oli ilmainen.