Tiistai

Tiistai. Se oli niitä päiviä, joina on nukkunut liian vähän, tukka hapsottaa, mikään vaate ei istu ja joutuu istumaan kielioppitunnilla tavallista pidempään sen kertaalleen keskeyttäneen palohälyytyksen takia. Villi huhu kertoo, että toisen kerroksen luutakomero paloi. Ehkä yksi siivoojista päätti ottaa tavallista komeamman lopputilin.

Täydelliseltä katastrofilta kuitenkin vältyttiin hyvän kahviseuran ja maailman lämpimimmän neuletakin ansioista. En ole materiaalielitisti, mutta alan hiljalleen kääntyä kashmiruskoon. Se on pehmeää ja lämmintä, muttei hiosta tai kutita. Ensimmäistä kertaa elämässäni en palele yhtään vetoisimmissakaan luentosaleissa.
Sottapytyn ainoa huolenaihe on se, kuinka kauan luonnonvalkoinen pysyy luonnonvalkoisena. Tiistaina murustelin päälleni puolittain sulaneen suklaakeksin. Onneksi se meni neuleen sijaan mekolle.



P.S. Kiitos ihan tuhottomasti mahtavista vastauksistanne edelliseen merkintään! Olen lukenut niitä hymy korvissa.


Translation: Outfit from last tuesday. I've just realized how awesome cashmere sweaters are!

Parempi pyy Pivotissa

Mietin toisinaan, keitä siellä ruudun toisella puolella oikein on. Jätätte usein minulle kysymyksiä kommenttilaatikon puolelle, joten on korkea aina, että minä kysyn jotain teiltä.

Perinteiten ystäväkirjakysymysten sijaan turvaudun Bernard Pivot'n legendaariseen kymmenen kysymyksen sarjaan. Itse kysymykset ja minun vastaukseni löytyvät alempaa. Nyt tahtoisin tietää, miten te vastaatte.


kuva flickr.com

1. Mikä on lempisanasi?
-Elostelija

2. Mitä sanaa inhoat?
-Rotunainen

3. Mikä saa sinut innostumaan?
-Hyvä musiikki

4. Mikä saa sinut lannistumaan?
-Aikuisrock (ja Radio Nova!)

5. Mikä on lempikirosanasi?
-Jumalautahelvetti

6. Mikä on lempiäänesi?
-Koiran kynsien rapina lattiaa vasten

7. Mitä ääntä inhoat?
-Vinyylin loppurahinaa (kaikki Twin Peaksia herkässä iässä katsoneet tietävät miksi!)

8. Mitä työtä haluaisit tehdä, jos nykyistä ammattiasi ei oteta lukuun?
-Teatteriohjaajan

9. Missä ammatissa et koskaan haluaisi toimia?
-Chattijuontajana

10. Jos taivas on olemassa, mitä haluaisit jumalan sanovan sinulle sen porteilla?
-Savullinen vai savuton puoli?


kuva flickr.com

Translation: I'd like to know more about you! If you have the time please answer these questions from the legendary questionnaire by Bernard Pivot to my comment box.
What is your favorite word? What is your least favorite word? What turns you on [creatively, spiritually or emotionally]? What turns you off? What is your favorite curse word? What sound or noise do you love? What sound or noise do you hate?
What profession other than your own would you like to attempt? What profession would you not like to do? If Heaven exists, what would you like to hear God say when you arrive at the Pearly Gates?

1960-luvun kirjastonhoitaja

Muistilista:
x kynähame
x pyöreäkauluksinen pusero
x nauhakengät
x nuttura
x mummodenierit
x salkku
x huulipunaa (tarttunut päivän aikana kahvikuppeihin)


Translation: The 1960's librarian.
(Librarians rule!)

Hiuksenhieno ero

Olen muutaman viimeisen kuukauden aikana ymmärtänyt, kuinka paljon hiukset vaikuttavat olemukseen. Pinnipaketilla ja hiuslakalla saa aikaan vähintään yhtä suuren muutoksen kuin laatikollisella koruja. Sievä kampaus tekee kauhtuneestakin mekosta salonkikelpoisen ja nostattaa samalla omaa fiilistä. Lisäksi olen yllätyksekseni huomannut, että tukalla leikkiminen on aidosti kivaa.

Tähän pisteeseen päätyminen vaati pitkän prosessin. Olen ylitsevuotavan suurpiirteinen ja luultavasti maailmankaikkeuden pahin rähmäkäpälä. Hiuslaatuni on hentoa luonnonkiharaa, jolla on oma tahto. Auki pidettynä se takkuuntuu muutamassa minuutissa kasaripermanentiksi, josta Vinnie Vincentkin olisi ylpeä. Olen yläasteelta lähtien joko turvautunut nopeisiin sotkunutturoihin tai pitänyt hiukseni lyhyinä.


kesä ja eräs ensimmäisistä yrityksistä
Havahduin viime kesänä siihen, että poiskasvatettu polkkatukka alkoi olla nutturamitoissa. Alon hetkellisessä mielenhäiriössä koota siistiä sivunutturaa perinteisen sotkukampauksen sijaan. Vedin ulkopuolelle jääneet etuhiukset sormikiharalle. Ja valaistuin. Jos ei aseta itselleen mahdottomia vaatimuksia ja toimii rauhallisesti, hiusten laittaminen on helppoa. Myös meille rähmäkäpälille.

Olen edelleen onnellisen kaukana aidosta tukkataiturista, mutta tulen nykyisen kokeilleeksi erilaisia asioita. Kun tukkani kasvaa vielä hiukan aion aloittaa lettikampauksilla leikkimisen, ja hyödyntää Superkawaiimaman ja Freelancer's Fashionblogin ohjeita.
Toistaiseksi otan kuitenkin ilon irti pienistä asioista. Tein tänään elämäni parhaan nutturan. Se on juuri oikeassa kohdassa, ja etuhiukset kiinnittyivät kuin itsestään löysälle sormikiharalle pään sivuun.
Voitto!


tämä päivä ja hiushistoriani paras nuttura

Translation: I've started to do my hair more often. It's been a real learning process for someone as clumsy as me, but it's starting to pay off.

Tennessee Thomas

Muotilehtiä lukissani hyppään aina yli ne palstat, joissa ruoditaan julkkisten tyyliä. Hollywoodissa on vähän mielenkiintoisia pukeutujia, ja ne stylistien merkkivaatteista kasaamat kokonaisuudet tuntuvat etäisiltä.

Tästä huolimatta seuraan muutaman nuoren naisen pukeutumista miltei uskonnollisella hartaudella. Pyhään kolminaiseuteeni kuuluvat Zooey Deschanel, Alexa Chung ja Tennessee Thomas.




Indebändi The Liken riveissä rumpuja soittavan Tennesseen tyyli tuo mieleen sekä mod-kulttuurin että 1970-luvun nurmilla kirmailevat folk-artistit. Niin ja koulutytöt. Eri elementit yhdistyvät aina saumattomiksi kokonaisuuksiksi, jotka näyttävät harkituilta, rennoilta ja mukavilta.

Tennesseeta seuraamalla huomaa ainakin sen, miten paljon löysistä minimekoista saa irti yhdistelemällä niitä erilaisiin sukkahousuihin, kenkiin ja irtokauluksiin. Muutamasta lempimekosta ja -takista saa asusteiden avulla rakennettua toimivan vaatevaraston.
Minä ainakin yritän vastaisuudessa turhien vaatehankitojen sijaan panostaa monikäyttöisiin asusteisiin, jotka herättävät vanhat suosikkimekot uudella tavalla eloon.



kuvat fuckyeah-tennesseethomas.tumblr.com

Translation: Tennessee Thomas is one of the few celebrities, whose style I actually follow. I love the way she pairs dainty mini dresses with red lips different accessories.

Blogikirppis, osa 2

Listasin toisen satsin kaapista löytyneitä vaatteita blogikirpputorin puolelle.


Translation: Selling some old clothes here.

Päiväni äijänä

Pääsin lähtemään kirjastolta vasta päivänvalon kadottua, mutta halusin silti tallentaa päivän, jona näytin äijemmältä kuin koskaan. Leikitään siis että kuvat ovat rakeisen sijaan luonteikkaita.



Olen valentelematta asunut syyskuun Weekdayn korkeavyötäröisissä farkuissa, mutta yhdistänyt ne skarppien kauluspaitojen sijaan röyhelöpuseroihin. Olo oli kummallinen. Niin kummallinen, että päädyin sekä vääntämään kampauksen että meikkaamaan tavallista voimakkaammin, ennen kuin olemus alkoi tuntua omalta.

Huomasin jälleen kerran olevani todella omiin kaavoihinsa kangistunut pukeutuja. Pyörittelen päivästä toiseen samoja elementtejä, ja jos jokin puuttuu, tunnen oloni alastomaksi. Ihailen rohkeasti erilaisiin trendeihin pujahtavia tyylikameleontteja, mutta minusta ei koskaan olisi täysveriseksi muodilla leikittelijäksi. Ei jos jo kauluspaita farkkujen kanssa aiheuttaa hengenahdistusta ja lievän eksistentiaalistisen kriisin.

Omia rajojaan ei ole pakko rikkoa, mutta niitä voi aina venyttää. Aion ehdottomasti hyödyntää yhdistelmää toistekin. Mutta ainoastaan niinä päivinä, kun on aikaa meikata ja vääntää kampauksia.


Translation: I didn't have the time to shoot in the daylight, so here's some blurry pictures. My clothes were more masculine than usual, so I had to compensate with heavier make-up and a twirly hair-do.

Etsi neljä eroa

En pidä suorasta kopioimisesta vaateteollisuudessa. Varsinkaan jos kyse on lempimerkeistäni, joihin suhtaudun suorastaan leijonaemomaisella kiihkeydellä. Kirjoitin vuosi sitten kiinalaisista Parikka-kopioista, tänä vuonna kohteeksi on päässyt ihana TBA.


vasemmalla TBA:n Sofia dress, oikealla Modclothin versio
On vaikeaa tehdä eroa kopioimisen ja vaikutteiden ottamisen välillä. Ketjuliikkeiden vaatteisiin imetään vaikutteita maailman näytöslavoilta, mutta suorat kopiot ovat harvinaisempia. Tässä tapauksessa Modclothin mekkoon on vaihdettu ainoastaan miehustan nappien ja kauluksen helmien väri. Muuten tuote on identtinen.

Mielenkiintoista tilanteessa on se, että Modcloth panostanut paljon pikkumerkkeihin. Sen valikoimassa on kaikkea Dear Creaturesista Bettie Page Clothingiin, ja se on toisinaan napannut myös Etsy-myyjien tuotteita laajempaan levitykseen. Tuntuu hassulta, että indie-merkkeihin keskittynyt firma tahtoo viedä leivän toisen pienen merkin suusta.

On mekoilla toki vielä kaksi eroa. TBA:n versio on silkkiä, Modclothin polyesteriä. Ensin mainittu irtosi vielä pari viikkoa sitten merkin outletista 77 punnalla, toinen maksaa 85 dollaria. Ei tarvinne miettiä kumpi on fiksumpi hankinta.


Translation: TBA's Sofia dress on the left, Modcloth's Central Park West Dress on the right. Can you spot the difference?

Päättymätön tarina

Jos minut pakotettaisiin nimeämään tämänhetkinen lempiblogini, se olisi The Neverending Story.



Islantilaisen Saga Sigin valokuvat ovat pako arjesta rinnakkaistodellisuuteen, jossa maisemat ovat jylhiä, ihmiset kauniita ja kaikki käyttävät pitsiä. Sagan blogi tarjoaa läpileikkauksen hänen omista töistään eri lehdille ja vaatemerkeille, tunnelmakuvia ystävistä ja Islannista sekä maistiaisia hänen omasta tyylistään. (Joka on muuten niin siisti, että sille voisi helposti omistaa parikin blogia.)

Sagan valokuvat ovat juuri sellaisia, joita tekee mieli katsella teekuppi kädessä vilttiin kääriytyneenä. Ne saavat syyssateetkin tuntumaan astetta taianomaisemmilta.





Translation: The Neverending Story is one of the best blogs ever. Saga's photos are like a trip to a parallel universe, where everything is more magical. And her style kicks ass!

Blingiä ja karvakauluksia

Viime aikoina asukuvat ovat jääneet ottamatta, koska en yksinkertaisesti tajua mennä ulos, ennen kuin aurinko on laskenut. Valtakunta ajantajusta!
Vaihtoehtoisesti minua ei ole luotu kuvaamaan vaatteitani takapihalla. (Tuo kuulostaa paljon kummallisemmalta kirjoitettuna kuin ajateltuna.)



Alkuviikon ovat pelastaneet punaiset hansikkaat, tekokarvakaulus ja Tampereen kenties suosituin baskeri, joka valloittanee ennen pitkää koko kaupungin. Mikä on hyvä. Katukuvassa on aivan liian vähän punaisia hattuja. Ja blinikojuja.

Koin lisäksi tällä viikolla valaistumisen tajutessani, että takkiinhan voi kiinnittää enemmän kuin yhden rintaneulan kerralla. Koko ajatus ei ollut ikinä aikaisemmin edes juolahtanut mieleeni. Tämä on pieni ihme, sillä pukeutumisfilosifiani on vuosia ollut "enemmän on enemmän". Nyt rintaneuloja on kolme, mutta tunnustan jo nyt kaipaavani lisää. Toivon todella osaavani lopettaa, ennen kuin takki käy liian painavaksi.

Äkillinen innostus karvakauluksiin ja blingiin todistaa myös sen, että nyt olisi korkea aika lopettaa Snoop Doggin kuunteleminen. When the pimp's in the crib ma.


Translation: Fur collar and a semi-excessive amount of bling. I really need to stop listening to Snoop Dogg.

Kun muutkin, niin minäkin

Olen harkinnut soittolistojen jakamista blogin puolella jo pitkään. Ongelmana on lähinnä ollut oma tavaton vanhanaikaisuuteni. Olen nimittäin niitä käpyjä, jotka vielä tänäkin maailmanaikana ostavat musiikkinsa kaupasta joko cd-levyinä tai vinyyleinä. Silloin kun suosittelen kavereille musiikkia, poltan itsepäisesti kappaleet levylle linkkien lähettelyn sijaan.
C-kasetteja en sentään enää käytä.

Mutta myönnettököön, Spotify on ihan pirun kätevä. (Varsinkin niissä tilanteissa, joissa ei satu olemaan samassa fyysisessä tilassa levykokoelmansa kanssa.) Ja hyvän musiikin jakaminen hyvien tyyppien kanssa on kivaa.


Soittolistaan pääsee TÄÄLTÄ.
(Vaihtoehtoisesti sen voi vilkaista tästä.)

Translation: A Spotify playlist for my readers. You can find it HERE.

Yksinkertaiset ainekset

Olen potenut pari päivää syksyn ensimmäistä flunssaa. Oireet menevät pahemmiksi, vaikka olen ryystänyt teetä sen verran pontevasti, että vesijalanjälkeni on vähintään tuplaantunut tämän vuoden osalta.

Taudin ainoa hyvä puoli on se, että voi kerrankin nukkua hyvällä omallatunnolla parin tunnin päiväunet, viettää illan vilttien alla katsoen uutta Gossip Girlin jaksoa ja uppoutua inspiroivien Flickr-kuvavirtojen pariin.
Siis sellaisten kuin thevamoose.
.


Kathryn Blackmore on brittiläinen kuvittaja, joka pyörittää myös omaa korukauppaa. Kathrynin Flickr-tili on täynnä vähäeleisiä kuvia, jotka inspiroivat yksinkertaisuudellaan. Kirpputoreilta löytyneet vintage-mekot ja puserot heräävät henkiin itse tehtyjen kaulakorujen avulla.
Kuvia katsellessaan muistaa, että suurieleinen kikkailu ei ole aina tarpeen. Täydelliseen asuun ei tarvita muuta kuin mekko ja riipus.
(Ja villatakki. Ellei halua sairastua uudelleen.)



kuvat: thevamoose

Translation: thevamoose is one of my favorite Flickr photostreams. It really proves that you only need a dress and a pendant to put together the perfect outfit.

Viikon virallinen univormu

Taidan osallistua alitajuisesti Kuuden haasteeseen, sillä viikon jokainen vaatekertani on pyörinyt joko yhden paidan tai yhden farkkuparin ympärillä. Torstaina päällä olivat molemmat. Ja totta puhuen myös tänään.



En ole koskaan ymmärtänyt muotiblogeissa aika yleistä logiikkaa ja stressiä siitä, että joka päivä tulisi olla erilainen tai uudella innovatiivisella tavalla yhdistetty asukokonaisuus päällä. Tai muuten on mielikuvituksetta syntynyt tylsimys.
Hitot pitäisi.

Luovuudessa ja vaatteilla kikkailussa ei ole mitään vikaa, päinvastoin. Se on mahtava tapa visuaaliseen itseilmaisuun arjessa. Ja totta puhuen pääsyy siihen, miksi itse luen tyyliblogeja on toisten ihmisten luovuuden seuraaminen ja siitä ammentaminen.
Mutta onneksi aina ei tarvitse olla luova. Asukriiseily on turhaa, jos kaappi on täynnä tusinoittain mukavaksi koettuja yhdistelmiä. Arkiunivormuja. Kikkailun ja asusteilla leikkimisen voi surutta säästää siihen hetkeen, kun se aidosti huvittaa. Peseytyminen ja pukeutuminen ovat päivittäisiä rutiineja, jotka on pakko suorittaa ihan vain kanssaihmistenkin takia. Jälkimmäinen on tosin tekemisenä ensin mainittua mielenkiintoisempaa, mutta en ymmärrä miksi kummastakaan pitäisi stressata.

Tosiasia on, ettei arkielämässä ketään oikeasti kiinnosta se, jos jollakulla on aina samat kuteet päällä. Tai ei ainakaan pitäisi.


Translation: Today I'm wearing my favorite blouse with my favorite pair of jeans. Again. I really don't get why you should try to wear a different outfit every day. If I don't feel like it, I'm not forcing myself to be creative. And neither should anyone else.

Maltillisten korvakorujen päivä

Kirjastopäivä vaatii maltilliset korvakorut. Koska niitä on mukava nyplätä.


Ilta sen sijaan vaatii Evil Deadia ja viskiä. Sanokaa etten ole ainoa korvakoruista bloggaava tyttö, joka on säälittävän pihkassa Bruce Campbelliin.


Translation: The-understated-earrings-day!

Blogikirppis

Tein vaatekaapissani jälleen syyssiivouksen, ja karsin osan vaatteista.
Ennen kuin vien ne erääseen paikalliseen second hand -liikkeeseen, ajattelin kokeilla josko joku teistä olisi kiinnostunut nappaamaan jotakin kasan päältä.

Lisäilen tästä lähtien vaatekaappia karsiessani vaatteita tänne --> http://helmiotsallamyy.blogspot.com/



Translation: A second hand blog for my Finnish readers. But If you're really interested in something, e-mail me. I'll see what I can do!

Inspiroivat kirjatoukat

Joka syksy se iskee, aivan yhtä varmasti kuin jatkuvat tihkusateet. Nimittäin kaipuu ylisuuriin villatakkeihin, vaarin vintin perältä kaivettuihin salkkuihin ja Michael Ceran elokuviin. Nörttityyli yksinkertaisesti kuuluu syksyyn.


Tunnustan, olin ala-asteella se pikkuvanha tyyppi, jonka pulpettikirjana oli Dickensiä. Se, josta kasvoi peruskoulun aikana takarivissä kyhjöttävä teatterinörtti, joka nyrpisteli nenäänsä sekä koululiikunnalle että kotibileille. (Koska onhan se nyt siistimpää kuunnella pimeässä Joy Divisionia ja kelata niinku syvällisiä.) Elämäni suurin tragedia oli, etten tarvinnut silmälaseja. Vaikka jonkilaista henkistä kasvua noiden jalkojen jälkeen on tapahtunut, tunnen silti vetoa stereotyyppiseen nörttikuvastoon.

Kevät edustaa vuodenaikana jotakin uutta. Silloin aloittaa uusia projekteja ja kaipaa paikkoihin, joissa ei ole vielä käynyt. Syksy on paluu vanhaan ja turvalliseen. Juodaan tiettyä teetä vanhojen ystävien kanssa. Ja muistellaan. Siinä entiset hevarit fiilistelevät menneisyyttään kiinnittämällä ruutupaidan sivuun vanhan Sepultura-pinssin, minä voin napata hyllyltä salkun, baskerin ja suurimman neuletakkini.
..Ja haluta salaa olla joko Daria tai Ghost Worldin Enid. Niinkuin silloin ennen.



kuvat: flickr.com, dublin streets, the style scout, pandora.fr


Translation: I love the schoolgirl/geek -look. Especially when it's fall. It might have something to do with the fact that I was a total nerd in my years at primary school. And secondary school. Or maybe I just watched too much Daria as a kid?

Rakkaudesta farkkuihin

En olisi vuosi sitten koskaan uskonut sanovani tätä, mutta minä rakastan farkkuja. Ainakin jos niissä on korkea vyötärö.
Kulutin ainoan parini miltei puhki viime keväänä, kun koulunkäynti otti askeleen luennoilta istumisesta kohti laitteistojen raahaamista. Kameroiden jalustoja ojennellessaan oli harvinaisen kiitollinen, ettei välitöntä vilautusvaaraa ollut.

Pelkäsin aktiivikäytön jättävän minut tulevaisuudessa täysin pöksyttömäksi, varsinkin kun farkkumuoti tuntuu viime vuosina keskittyneen lantiolla lepääviin boyfriend-malleihin. Onneksi ystävä vihjaisi Weekdayn oman farkkumalliston Thursdaysta. Korkea vyötärö, vajaamittaiset lahkeet ja leikkaus, joka jättää tavallista enemmän tilaa myös lantiolle. Parasta.



Jos maailmassa on oikeudenmukaisuutta nämä eivät koskaan poistu valikoimasta. Ainakaan niin kauan kuin minä joudun raahaamaan asioita.



Translation: I hate shopping for jeans, they're always too tight or too loose in the wrong places. And to make things worse, I really haven't learned to wear anything else but high-waisted skinnies.
Luckily I finally managed to score a pair!

Sadepäivän pelastajat

Parasta juuri nyt - trenssit.


kuvat: vanessa jackman, copenhagen streetstyle
Juuri kun ehti alkaa fiilistellä leutoja syysilmoja ja ihania bleiserikelejä, taivaalta pukkaa tauotonta tihkusadetta ja lämpötila pysyy hädin tuskin kymmenen asteen paremmalla puolella.
Onneksi on trenssi on keksitty. Ja villabaskeri. Ja miesten sateenvarjot, sillä niissä on paljon hauskempi varsi kuin naistenvarjoissa. Voi esimerkiksi leikkiä ninjaa bussissa, ennen kuin havahtuu siihen että täyttää 25 alle vuoden kuluttua.


Julistin muuten vuoden alussa, etten ole eläinkuoseille valmis. Nyt ilmeisesti olen. Ehkä pistetään tämäkin orastavan neljännesvuosisadankriisin piikkiin.



Translation: The Fall has apparently arrived for good. Time to get the trench coats, leather gloves and felt berets out.

Jumissa

Harkitsin koko viime viikon Uuden mustan julistamaan Kuuden haasteeseen tarttumista. En tarttunut.
Kaltaiselleni jumiutujalle on nimittäin haastavampaa hyödyntää vaatehuoneensa sisältöä mahdollsimman monipuolisesti. Olen valehtelematta viimeisen parin kuukauden aikana asunut vähintään joka toisen päivän samassa mekossa. Joka oli tänään päällä. Eh.




Kevyt silkkimekko oli paras kesähelteillä. Ja syysviileällä se on paras sukkahousujen ja jakkujen kaverina. Ja se tulee luultavasti kulumaan puhki ennätysajassa, jos jatkan jumittamista yhtä intensiivisesti.
Kuuden haasteen sijaan tartun Sugar Kanen esittämään ajatukseen oman vaatekaapin haltuunotosta. Vähemmän takertumista niihin samoihin turvavaatteisiin, enemmän luovuutta omien jo hankittujen vaatekappaleiden yhdistelyssä. Näin ne lempimekotkin pysyvät käyttökuosissa kauemmin.

(Seuraan kuitenkin muiden bloggaajien suoriutumista Kuuden haasteesta ja sen synnyttämiä pohdintoja innolla!)



Translation: I've been living in this TBA dress for a month now. I'm really scared that I'll wear it out sooner or later. But I really can't help it! If I died and re-incarnated as a dress, I'd be this one.

Lanvin + H&M

Lanvin on ihana. Alber Elbaz on nero. Ja tänään paljastettu yhteistyö Hennes & Maurizin kanssa ainakin ajatuksen tasolla mahtava, sillä Lanvinin omat tuotteet on hinnoiteltu kauas laatua arvostavien keskivertokuluttajien kukkaroista.
Toivotaan siis että design on viime vuosien yhteistömallistoja innostavampaa ja materiaalit hyviä. Kokoelmaa pääsee hypistelemään 23. marraskuuta. (Luulen että se imuroidaan hyllyistä ennätysvauhtia joka tapauksessa!)

TBA syys/talvi 2010

Minunkin kaltaisellani paatuneella helteenvihaajalla on ollut vaikeuksia asennoitua syyssäihin. Viileydessä ei ole mitään vikaa, mutta aivoni rekisteröivät lämpötilojen muutokset aina parin kuukauden viiveellä. Olen niitä ihmisiä, jotka porhaltavat toukokuussa villakangastakissa ja hytisevät syyskuun lopussa bleiserissä ihan vain sen takia, etteivät ole tajunneet vuodenajan vaihtuneen.
Tavallista äkillisemmät lämpötilan muutokset aiheuttavat vielä suurempia ongelmia.

Tänä vuonna asennoitumista helpottaa brittiläisen TBA:n syksyn lookbook, joka on maltillisesti ilmaistuna täydellinen. Täyspitkät housut, villakangastakit ja pitkähihaiset mekot alkavät yllättäen tuntua ihan hyvältä idealta.







Syksy, olen valmis.


Translation: TBA's fall/winter lookbook is the most beautiful thing I've seen in ages.