Perusvaatteet on mun aatteet

En ole farkut ja t-paita -ihmisiä.
Mutta siitä asti, kun ostin Weekdayn korkeavyötäröiset farkut, olen ehdottomasti ollut farkut ja pusero -ihmisiä. Vaeltelin loppukesästä pitkin kyliä pöksyt yhdistettyinä lyhythihaiseen röyhelöpaitaan ja olkihattuun. Säiden viilennyttyä lyhyet hihat piti vaihtaa pitkiin, ja olkihattukin hylätä täyskahjon leimalta välttyäkseen.
Mutta farkut ovat pysyneet jokaviikkoisessa käytössä.

Alasti sit -blogin tontilla pohdittiin marraskuun lopulla perusvaatteen olemusta. Ne ovat juuri niitä vaatekaapin elämää helpottavia osasia, joiden ympärille voi pukea aivan mitä tahansa. Enkä kirjoittajasta poiketen pidä niitä tippaakaan tylsinä. Ehkä siksi, että olen omille perusvaatteilleni loputtomassa kiitollisuudenvelassa.

Jos ihmisen maku on riittävän minimalistinen, hän voi kävellä kaapilleen, ja koota ensimmäisistä käteen osuneista vaatekappaleista harmoonisen ja toimivan kokonaisuuden. Jos taas ei ole oppinut fiilistelemään skandinaavista eleettömyyttä, perusvaatteet ovat välttämättömyys, jotta sinne komeroon saataisiin edes jonkinastenen roti.
Esimerkiksi oma puserovarastoni on täynnä rusettia, röyhelöitä, pussihihoja ja erilaisia printtejä. Pidän niistä tavattomasti, mutte ne olisivat arkisin käyttökelvottomia ilman perusvaatteita. Pillifarkuilla tai niukkalinjaisella mustalla minihameella ja löysällä neuletakilla övereimmästäkin polyester-unelmasta saa luentokelpoisen arkivaatteen. Lopputulos ei ehkä ole yhdistelmänä loputtoman luova ja mielenkiintoinen, mutta se on helppo. Ja toimii kaikkien muidenkin puseroiden kanssa. Tätä jos mitä arvostaa siinä vaiheessa, kun on kiire bussiin.




Päivän asukuvissa esiintyy tänään juuri niitä perusvaatteita. Pillifarkut, neuletakki, mustat nauhakengät, ruskea nahkasalkku ja musta silkkihuivi. Nuo vaatekaapin supersankarit ovat yhdistettävissä milloin tahansa, mihin tahansa. Ne tuovat krumeluurihamsterin vaatehuoneeseen ripauksen huoletonta monikäyttöisyyttä. Perusvaatteita ei pitäisi tuomita ainoastaan ulkoisen olemuksen perusteella, ne paljastavat voimansa osana kokonaisuuksia. Ne ovat vähän niinkuin se luokan hiljaisin tyyppi, josta paljastuu oikeassa seurassa rakkaus hyvään brittikomediaan, kyky kertoa kaikkein hervottomimmat jutut, ja kotoa löytyvä kattava kokoelma vanhoja Nintendo-peleja.
Ja siinä ei ole mitään tylsää.


Translation: Just a post about my neverending love for basic clothes. You know, the pieces in your wardrobe you can combine with everything. They're handy especially for us non-minimalistic dressers, who tend to fill our wardrobes with extra frilly blouses.