Sen jälkeen olen juonut jokaisen aamukahvini sen arkistojen ääressä. Olen lukenut tekstit hitaasti, ja uppoutunut yksittäisiin kuviin pitkäksi aikaa.
Ja tuntenut löytäneeni informaatiotulvasta harvinaisen aarteen.
Le Portillon ei ole perinteinen muotiblogi. Kirjoittaja kuvaa ei kuvaa asujaan kokonaisina ja näyttää kasvonsa harvoin. Merkinnöissä ei intoilla kuumimmista suunnittelijanimistä, ja kokkarikutsujen sijaan käydään merenrannalla tai kirjastossa.
Silti tai juuri siksi siitä saa paljon enemmän irti.
Kauniisti sommitellut, yksityiskohtien varaan rakentuvat kuvat tuovat mieleen ranskalaiset taide-elokuvat 1960-luvulta. Ne huokuvat syvää arvostusta vaatteita kohtaan. Sattumanvaraisia hankintoja ei tehdä, vaan jokainen esine on aarre, jolla on merkitys itsessään. Le Portillonin Madeleinen runollisella englannilla kirjoittamat tekstit syventävät vaikutelmaa. Hän avaa huolillisesti omaa estetiikantajuaan, sen juuria ja perusteita.
Riippumatta siitä, koskeeko merkintä eläimen muotoisia rintaneuloja tai Monica Vittiä, tempaudun hetkeksi täysin kirjoittajan maailmaan. Ja tämä on lyhytjänteisyyteen yllyttävässä nettimaailmassa aika harvinaista.
Translation: Le Portillon is one of the most wonderful, intelligent blogs I've ever stumbled upon. The beautifully constructed photographs remind me of 1960's art movies. They manage to focus on the detais without suffocating them with attention.
The blog posts are well-written and insightful glimpses into beuty, style and aesthetics in general. They grab your attention from the first word, and really pull you in. In the adhd-filled world of the internet that's pretty rare. Too rare.
3 kommenttia:
Lovely!
Thank you for making such a lovely post about my little blog. It was a nice thing to wake up to a rainy day in Paris. And now I really wish my mother had taught me finnish properly (she is from Lahtis)!
onpa kyllä todellakin ihana ja herttanen blogi:)
Lähetä kommentti