Leikitään kevättä

Olen lukenut silmät ymmyrkäisinä, kuinka muutamassa blogissa on jo soviteltu nahkatakkeja. Minusta on ilmeisesti tulossa vanhemmiten vilukissa, kun ajatus ohuemmasta takista ainoastaan puistattaa. Päädyin kuitenkin fiilistelemään kalenterivuodenaikaa pukemalla lyhyen villakangastakin alle pitsimekon.
Okei, ja villasukkahousut. Ei tässä nyt sentään ihan ranttaliksi laiteta.




Monet vannovat tyylissään erilaisten näennäisesti yhteensopimattomien elementtien yhdistelyyn. En ole koskaan lämmennyt röyhelömekkojen ja niittien parittamiselle, mutta kesä-, ja talvivaatteiden sekoittaminen on kiehtovaa. Neulesukkien ja sandaalien, sifonkimekon ja villakangastakin tai sortsien ja villapaidan yhdistelmässä on jotain sekä tavattoman herkkää että huolettoman rentoa.

Ehkä paras juttu lopputalvessa on, että eri kausien vaatteita voi parittaa keskenään sydämensä kyllyydestä. Heinäkuun helteillä kombot olisivat kaikkea muuta kuin raikkaita.


Translation: It's still cold, but I'm not complaining. This feels like the perfect time to pair thick coats with delcate spring-y dresses.

Talviangstin selätys

Viime viikolla ei yhtään huvittanut blogata. Syytän säätä.

Pidän talvesta, ja villakangastakit ovat valehtelematta lempivaatteitani. Siitä huolimatta näin viiden kuukauden jälkeen alkaa tympiä pahemman kerran. Kun on jumittanut melkein puolet vuodesta samoissa lämpöisiksi todetuissa yhdistelmissä, alkaa väkisinkin tuntea polkevansa paikallaan. Tai ainakin tunsin polkevani paikallani. Tähän päivään asti.



Ette voi kuvitella, kuinka onnellinen olin onkiessani uudet silmälasit tänään postilaatikosta. Hajataiton myötä jouduin hylkäämään salaisen haaveeni hävittäjälentäjän urasta*, mutta sain tilalle jotain melkein yhtä siistiä.

Päälläni oli tänään virallinen talviunivormu. Pusero, villasukkahousut, mustat pillifarkut ja kiilanilkkurit. Mutta lasien ansiosta se tuntui tylsän sijaan tuoreelta ja ennennäkemättömän siistiltä. Kuten itse asiassa kaikki muutkin vaatteeni. Onnessani lupaan, etten enää kertaakaan marise säästä. Näillä fiilingeillä selättäisin helposti vielä toiset viisi kuukautta kylmyyttä.

*Oikeasti haluaisin lentää tähtihävittäjää, niinkuin Taisteluplaneetta Galactican Starbuck. Mutta niitä ei ole vielä keksitty. Tässä yhteydessä ei tarvitse puhua siitä, että olisin liian nössö ampuakseni mitään muuta kuin meteoriitteja. Olettaen, ettei niille tule siitä paha mieli.


Translation: My new glasses arrived today, and it feels like they've renewed my whole wardrobe. Oh, the joy.

The Coveteur

Myöntäkää pois, jokainen tykkää vähän tirkistellä. Oli kyse sitten juorulehdistä, reality-sarjoista tai siitä kutkuttavasta tunteesta, kun pääse penkomaan tyylikkään kaverinsa vaatevarastoa. Tai siitä, kun lukee blogeja.

Maailman tyylikkäin tirkistelyblogi The Selby päästää lukijan tonkimaan kiinnostavien ihmisten asuntoja pienimpiä yksityiskohtia myöten. The Coveteur jatkaa samalla linjalla, mutta keskittyy ainoastaan vaatekaappiin. Projekti on ollut käynnissä vasta pari kuukautta, ja jo hämmentävän moni muodin sisäpiiriläinen on avannut komeronsa valokuvaaja Jake Rosenbergille.

Hengästyttävän kauniissä valokuvissa vilkkuu kaikkea designer-tavarasta vintageen ja Hennes & Mauriziin. Jokaista otosta avataan pienellä tekstinpätkällä, ja yhden merkinnän luettuaan tuntee melkein oikeasti penkoneensa Harper's Bazaarin toimittajan kaappia. Kyllä se tirkistely on välillä aika ihanaa.







Translation: The Coveteur is an awesome new blog, which allows the reader to have a glimpse inside fashion insiders' wardrobes. The photographs by Jake Rosenberg are amazingly great and really manage to tell a story about the person's style without the actual person being in them.

Hyvän mielen viisikko

Olen pitänyt muutaman päivän blogitauon infernaalisten vatsakipujen takia.
Tänään päätin, että kärvistely saa riittää ja on korkea aika listata taas hienoja asioita. Empiiristen tutkimusteni mukaan siistien juttujen miettiminen tehoaa vatsakipuun paremmin kuin arkillinen Buranaa.


Parhaat blogit ovat niitä, joissa on täysin omanlaisensa tunnelma. The Time Is Grey on juuri sellainen. Japanissa asuvan belgilaistytön kauniissa kuvissa ja lyhyissä teksteissä on kauniilla tavalla pysähtyneen oloinen meininki. Ehkäpä parasta hermolepoa pitkien päivien jälkeen.


New Yorkilaisen The Pains of Being Pure at Heartin vuonna 2009 ilmestynyt esikoislevy asetti riman korkealle, mutta kakkoslevy Belong ylittää sen helposti. Niin helposti, että olen jo tässä vaiheessa valmis julistamaan sen yhdeksi tämän vuoden parhaista levyistä. Yhtä aikaa unenomaisesti möyrivän ja kevyesti poppaavan albumin voi kuunnella ilmaiseksi yhtyeen kotisivuilta, ja ostaa omaan hyllyyn kuun lopussa.


Tekopolkasta on muodostunut varsinainen aamujen pelastaja. Kampaus kaikessa yksinkertaisuudessaan maailman sukkelin tehdä. Lisäksi se näyttää joka kerta paremmalta kuin se ihan oikea polkka, jota kävin uskollisesti leikkauttamassa parin vuoden ajan. Hiusironiaa parhaimmillaan.


Maailman parhaat televisiosarjat tehnyt HBO on tuottanut uuden minisarja James M. Cainin Mildred Piercesta. Kirjan edellinen sovitus toi Joan Crawfordille Oscarin parhaasta naispääosasta vuonna 1945, eikä uuden version casting jää paljon jälkeen. Mukana ovat muun muassa Kate Winslet, Guy Pearce, Evan Rachel Wood ja Melissa Leo. Näyttelijöiden lisäksi kannattaa pitää silmällä 1930-luvun puvustusta, joka näyttää trailereiden perusteella jumalaisen kauniilta.
Sarja alkaa Yhdysvalloissa 27.3., ja tulee Yleisradion ohjelmistoon myöhemmin.


Inhoan muuttamista, mutta muutaman lähivuoden jälkeen siirtyminen Tampereen ihanimpaan kaupunginosaan tuntuu ainoastaan loistavalta. Varsinaiseen muuttopäivään on vielä kuukausi, mutta olen varannut innoissani kirpputoripöytää, alkanut tyhjentää pakastinta ja suunnitella uutta sisustusta.
Olen huolissani ainoastaan siitä, millaisia vaikutuksia sushi-ravintolan lähellä asumisella on taloudelliseen tilanteeseeni.


kuvat 1, 2, 3, 4

Translation: Five things I'm really into right now: the time is grey blog, the latest album of Pains of Being Pure at Heart, faux-bob 'do, the upcoming Mildred Peirce miniseries by HBO and moving to the most lovely part of our city.

Arkivaatteiden ihanuus

Pukeuduin perjantaina farkkuihin ja neuletakkiin miettien, kuinka ihanaa on viihtyä farkuissa ja neuletakeissa. Vielä muutama vuosi sitten pidin arkivaatteita kuolettavan tylsinä ja tönötin luennoilla cocktail-mekoissa. Ajattelin saavani päivistä enemmän irti käyttämällä vain niitä kaikkein hienoimpia juttuja.
Olin väärässä.

Jatkuva prameilu vei maun juhlavaatteista ja jätti tyhjän olon. Aloin havaihtua mekkojeni sisällä siihen, ettei arki ei muutu juhlaksi vaatteita vaihtamalla. Ja että se vaatekin on loppujen lopuksi tasan yhtä mielenkiintoinen kuin sen sisällä oleva ihminen. Vaikka toisinaan on hauska riikinkukkoilla sydämensä kyllyydestä, parhaita ovat ne päivät, joina voi kaivautua liian suuriin neuleisiin ja tuntea silti näyttävänsä hyvältä.




Translation: Friday's outfit. Sometimes an oversize cardigan makes you feel much better about yourself than any of the cocktail dresses you own.

Mekko maailmalla

Nykyaika on ihmeellistä.

Ennen sitä vain myi vanhoja vaatteitaan, mutta nykyisin niiden uutta elämää pääsee parhaassa tapauksessa seuraamaan internetin ja jopa television välityksellä.Etsyssä myymäni merimiesmekko on kiertänyt enemmän maailmaa kuin minä, ja Tampereen Radiokirppisellä kauppaamani itselleni väärän kokoiseksi osoittautunut eBay-löytö vilahtelee Yleisradion primetimessa.


1960-luvun alkupuolen kukkamekko löysi tiensä ensin Nelliinan ostoskassiin, ja sitten Puoli seitsemän -ohjelman muotiviikolle. Kuluneen viikon aikana neljä kotimaista bloggaajaa saivat stailata juontaja Marja Hintikan mielensä mukaan. Katsojat saavat valita oman suosikkiasunsa ohjelman nettisivuilla.

Minä luonnollisesti äänestin.
Vanhojen hyvien aikojen muistoksi.


Translation: My old dress appeared on Finnish national television this week. Small world.

Jäykistynyt tuuliviiri

Otan poikkeuksellisen suoraan vaikutteita kaikesta kiinnostavasta, mitä näen. Enkä edes tee sitä tahallisesti. Mielenkiintoiset kuvat luikertelevat nopeasti alitajuntaan, ja rakentavat sinne pesän. Ja tajuntani vie minua kuin pässiä narussa.

Jos pidän Godard-maratonin, näytän seuraavana päivänä tältä. Jos taas pengon National Geographicin arkistoista kuvia 1920-luvun naisista, on ihan luentevaa lähteä teatteriin näin.



Innostun nopeasti, mutta se on hyvä asia. Tuuliviiriteininä tämä sama piirre johti lukemattomiin virheostoksiin ja satunnaiseen ahdistuneisuuteen, kun mikään ei tuntunut omalta. Vuosien varrella alitajuntaan on asentunut kätevä filtteri, joka karsii suurimman osan internetin ja median jatkuvasta kuvavirrasta pois. Jäljelle jäävät ainoastaan ne asiat, jotka sopivat yhteen jo hankittujen juttujen kanssa. Godard-tyyliset vaatteet löytyivät helposti omasta kaapista, ja 1920-lukulainen kampaus toimii passelisti 1960-luvun pitsimekon ja modernien asusteiden kanssa.

Ja kaikki tuntuu ehdottoman omalta.


Translation: The old photos at National Geographic inspired me so much, that I simply had to try a 1920's style 'do. It goes surprisingly well with a 1960's dress and modern accessories. I should mix and macth decades more often.

Läskärit ja mini

Kun loaferit pujahtivat männävuonna tyylitietoisten kinttuihin, ja valatsivat katumuotisivustot, en pitänyt niistä. Ehkä siksi, että ne palauttivat niin elävästi mieleeni ne kamalat purjehduskengät, jotka käytin puhki ala-asteen alkuvuosina. Vuoden aikana silmä alkoi hiljalleen tottua kenkiin, mutta lopullisen herätyksen aiheuttivat Joni Michell ja Alexa Chung.
Ymmärsin, että loaferit ovat paitsi siistit kengät myös vastaus minua pitkään vaivanneeseen ongelmaan.


Vaatekaappini on täynnä hävyttömän lyhyitä 1960-luvun mekkoja. Yhteiselo on suurimman osan vuotta kaunista ja huoletonta korkojen ja sadan denierin sukkahousujen ansiosta. Kesällä asiat mutkistuvat. Kun sukkahousuista joutuu luopumaan, korkojen ja minimekkojen liitto rapistuu. Niinä muutamina kertoina, kun olen uskaltautunut ulos, olo on ollut livästi ilmaistuna epämukava. Puhumattakan siitä ei-toivotusta huomiosta, jota saa lähikauppakeskuksen kupeessa viihtyviltä herrasmiehiltä.

Matalien loafereiden asiallisuus kesyttää lyhyen helman ja saa kokonaisuuden näyttämään puetulta ja ehdottoman skarpilta. Olen varma, että Joni ja Alexa eivät nyi helmojaan pakonomaisesti alaspäin. Tai saa asiattomia ehdotuksia.
Ja kyllähän tuo yhdistelmä näyttää ihan helkkarin hyvältä.


kuvat: 1, 2, 3

Translation: I'm convinced that loafers will save my wardrobe this summer. I have a closet full of almost-too-short 1960's dresses, which I've been too shy to wear without black tights. I'm pretty sure a sturdy pair of loafers would offer the confidence boost I need.

Sata laseissa

En tiedä kuka optikko keksi ensimmäisenä lähettää ihmisille sovituskehyksiä kotiin. Mutta se tyyppi on nero. Kotipeilin ääressä sovitteleminen on paljon hauskempaa kuin ruuhkaisessa liikkeessä.

Silmälasimakuni on hämmentävän yhtenevä Mikko Alatalon kanssa. Mutta nörttiestetiikasta koko ikänsä diggailleen sietääkin hieman revitellä. Saattaisin tosin olla valintani kanssa astetta maltillisempi, jos kärsisin muustakin kuin hajataitosta, ja joutuisin käyttämään laseja jatkuvasti.
..Hitto, en kyllä olisi.

Lopullista päätöstä ei ole vielä tehty, mutta suunta on aika selkeä.
Tulen näyttämään aika pitkälti samalta kuin äitini tehdessään sihteerintöitä 1970-luvulla.



Translation: I've been playing around with some free fitting frames I got from an online optician. Haven't decided anything yet, though.

Kevätinspiraatiota kakskytluvulta

Vuosisadan alkupuolelta on vaikea löytää valokuviakuvia naisten arkipukeutumisesta. Varsinkaan väreissä.
National Geographic on kuitenkin koonnut arkistosivuilleen herkullisen ja ihastuttavan laajan kokoelman Clifton Adamsin 1920-luvulla ottamia kuvia. (Ne löytää sivuilta yksinkertaisimmin kirjoittamalla hakukenttään "clifton r adams")

Maalauksia muistuttavissa otoksissa naiset poimivat tupakkaa Etelä-Amerikassa, käyvät postilaatikolla sateisessa Englannissa ja harrastavat jousiammuntaa Texasissa. Ja näyttävät ruskeine herrainkenkineen ja löysälinjaisine mekkoineen yllättävän ajankohtaisilta.






Translation: These photographs from the 1920's are great source of inspiration for the spring. The brown brogues and loose fitting dresses have a suprisingly modern vibe. You can find more of these amazing pictures from The National Geographic Stock by typing "clifton r adams" into the search bar. I highly recommend checking them out.

Vapaapäivä

Vietin pitkän viikonlopun Helsingissä internetin ulottumattomissa. Ja tänään on vapaapäivä. Olo on hemmoteltu.

Sen kunniaksi pidin tukkaakin vapaana. Melkein. Jos on tottunut siihen, että hiukset ovat aina tiukasti nutturalla tai letillä, sivuponnari on käytännössä sama kuin tukka auki. Aamulla se näytti tosi hyvältä, nyt se näyttää siltä, että olen odottanut bussia räntäsateessa. Niiden tiukkojen kampausten suosimiseen on tässä ilmastossa syynsä.




Arkivapaina on aina energiaa hoitaa pitkään roikkuneita asioita. Kävin tänään pitkän jahkaamisen jälkeen optikolla, ja sain selityksen viime vuosina eksponentiaalisesti kasvaneeseen kömpelyyteeni. Joka huipentui siihen, että tiputin samana päivänä kaksi lasia pöydän ohi ja kävelin ovenkarmia päin. Jälkimmäisestä on edelleen kunnioitettavan kokoiset mustelmat. Ajattelin olevani toivoton sähläri. Oikeasti toisessa silmässä on hajataittoa, joka haittaa etäisyyksien hahmottamista. Olen huojentunut.

Ja salaa aika innoissani silmälasien hankkimisesta.


Translation: I had a lovely long weekend in Helsinki, far from computers. I feel well-rested.
Today I visited an optician. And apprently I'm not clumsy, I just have minor astigmatism in my right eye. I'm relieved, and a tad excited about getting glasses.

Alexandra Grecco

Ihmisillä on erilaisia vahvuuksia. Jotkut osaavat tehdä käsillään kauniita tai käytännöllisiä asioita, toiset ottaa vangitsevia valokuvia, kolmannet kirjoittaa tunnelmallista tekstiä. Sitten on niitä, jotka ovat hyviä kaikessa.
Sellaisia kuin Alexandra Grecco.




Brooklynissä majaa pitävä entinen balettitanssija maalaa, valokuvaa ja työstää hengästyttävän kauniita vaatteita omaa nimeään kantavalle merkille. Ja pitää elämästään blogia, jossa kaikki arjesta lomamatkoihin näyttää taianomaiselta. Kuvat eivät ole päällekäyviä, vaan hohkaavat samaa hiljaisen varmaa kauneutta kuin Márquezin kirjat.

Sitä joka saa uskomaan maailmaan, jossa tuulenpyörteen mukana voi nousta taivaaseen.

Alexandra Grecco FW/11 from celia rowlson-hall on Vimeo.

Translation: Alexandra Grecco is a talented designer, whose personal blog is like a little piece of heaven. Her photographs make everything look slightly magical, like they've been taken in a parallel world.

Hiukset kuosiin helposti

Joillain tytöillä tuntuu olevan synnynnäinen tehdä hienoja kampauksia. He loihtivat parin hiuspinnin avulla kaikkea 1940-luvun nutturoista kalanruotoletteihin. Ihan vaan fiispohjalta.
Me muut tyydymme etsimään mahdollisimman yksinkertaisia ohjeita netistä.


Jos motoriset kyvyt riittävät minun tapaani juuri ja juuri perusletin tekemiseen, Orchid Grey on hyvä paikka aloittaa. Blogiin on koottu pieni, mutta kattava valikoima ohjeita lettikruunusta perinteiseen beehiveen. Jokainen vaihe on kuvattu ihastuttavan selkeästi ja kansantajuisesti. Pienen harjoittelun jälkeen jokaisen pystyy tekemään arkiaamuisin niin nopeasti, ettei vahingossakaan myöhästy bussista.

Ei kannata masentua, vaikka oma tukka ei olisi yhtä hyvässä kuosissa kuin Orchid Greyn Julien leijonanharja. Oman kokemukseni perusteella hiustyylit toimivat moitteetta myös olkapäämittaisessa ja puolet ohuemmassa tukassa.
Kampausten tekemiseen ei tarvitse sen kummempia tykötarpeita kuin hiuslenkin, lakkapullon ja paketillisen pinnejä.
Niin, ja pisaran kärsivällisyyttä.


Translation: Orchid Grey is my favorite place for easy hair tutorials.

Harmaa maanantai

Ostin elämäni ensimmäiset harmaat sukkahousut viime syksynä. Sitä ennen olin hamstrannut kunnioitettavaan kokoelmaani kaikki sateenkaaren värit, mutta käytin ainoastaan mustia ja valkoisia. En tiedä mikä siinä on, mutta joka kerta vedän jalkaani värikkäät denierit tunnen oloni rohkean ja räväkän sijaan päiväkotilapseksi. Tämän ei luulisi haittaavan tyyppiä, jonka suurimpien tyyli-ikonien joukkoon lukeutuu Madeline. Mutta jotenkin niissä 1990-luvun ensimmäisten vuosien tarhamuistoissa ei ole samaa hohtoa kuin 1940-luvun lastenkirjalisuudessa.

Harmaat sukkahousut olivat täydelliset. Niin täydelliset, etten ymmärrä miksi aloin alunperinkään hamstrata värejä epävärien sijaan.
Ne raikastavat tummaa kokonaisuutta, sopivat yhteen ihan kaiken kanssa ja piirtävät kengät kauniisti esiin. Ja ennen kaikkea eivät pahastu loskakeleistä.
Ainakaan näkyvästi.




Translation: Grey tights, the best thing to happen to my wardrobe since white tights.

Elämää välitilassa

Elämme sitä kummaa aikaa vuodenaikojen välissä. Ei aivan kevät, mutta ei enää talvi.

Autoilijoiden ei vielä tarvitse huolehtia kesärenkaista, mutta mitä ihmettä sitä oikein pukee päälleen, kun plusasteet huitelevat kymmenen tienoilla, mutta maantpinta elää keskitalvea. Trenssin ja hiihtovarusteet?
Kiehtova ongelma ratkeaa joka vuosi itsestään, ennen kuin ehdin kehittää mullistavan ratkaisun. Ehkäpä tämä vuosi on poikkeus.


Translation: Just a random outfit from last week and a slight rant about the weird weather. It's really warm outside, but the ground is still frozen.

Kevätfiilistelyä

Tänään tuntui ensimmäistä kertaa keväältä.
Linnut sirkuttivat, aurinko häikäisi ja upotin nahkakengät nilkkaa myöten loskalätäkköön. Ja olin koko päivän rasittavan hyväntuulinen.

Kanavoin fiilikseni kevään soittolistaan. Se ei valitettavasti saa kinoksia sulamaan nopeammin, mutta sen parissa on hauska tiskata. Kyllä, käytin juuri sanoja 'hauska' ja 'tiskata' samassa virkkeessä. Auringonpaiste on selkeesti kihahtanut nuppiin.



Soittolistaan pääsee TÄÄLTÄ.
(Vaihtoehtoisesti sen voi vilkaista tästä.)

Translation: The latest Spotify playlist for my readers. You can find it HERE.

Mustis pilleissä

Kun aloin 16-vuotiaana käydä Nosturissa ja Pakkahuoneella keikoilla, kadehdin rentoja rock-tyttöjä. Heillä oli dr. Martensin maiharit, ranteet raskaina koruröykkiöistä, mustat pillifarkut ja huoleton asenne, joka sai kaiken näyttämään hyvältä. Liian hyvältä. Ostin mustasukkaisuuden puuskassa niittivyön, jota en koskaan käyttänyt. Jotenkin se ei sopinut villakangashameiden ja neuletakkien kaveriksi.
En ollut epäsiististi cool. Vaan siististi epäcool.

Nykyisin olen hyväksynyt sen, ettei minussa ole pisaraakaan rentoa rock-asennetta. Mutta olen oppinut käyttämään mustia pillifarkkuja. Jopa siinä määrin, että muut alaosani uhkaavat jäädä paitsioon. Niittien ja maihinnousukenkien sijaan yhdistän ne rusettipuseroon ja kirjastontädeiltä kopioituun nutturaan.
Coolius on muutenkin ihan yliarvostettua.


Translation: When I was in high school all the cool and edgy girls wore black skinny jeans. I'm still not neither of those things, but I've been wearing my pair a lot lately.
I pair my jeans with frilly blouses instead of biker jackets, though. Sometimes it's pretty cool to be totally uncool.

Aarrejahdissa

Mitä saadaan, kun yhdistetään Sofia Coppolan tuoreimmassa elokuvassa loistanut Elle Fanning, Deerhunterin musiikki ja Black Swanin puvustuksesta vastanneen Rodarten kevätmallisto?
Seitsemän alkuvuoden kauneinta minuuttia.


Translation: Deerhunter + Elle Fanning + Rodarte + Todd Cole = YES.

Tukka pystyssä

Sanokaa minun sanoneen - paketti pinnejä, pullo hiuslakkaa ja kampa on paras tapa välttyä vaatekriiseiltä. Paljon parempi kuin uusien vaatteiden ostaminen. Se osaako tukkaa oikeasti laittaa on toisarvoista.

Olen maailman onnettomin räpeltäjä, mitä kampausten tekemiseen tulee, mutta silti pelkästä yrittämisestä tulee hyvä fiilis. Ja simppeli mekko tuntuu maailman päheimmältä asulta, kun pään päällä keikkuu pieni keko.
Alan hiljalleen ymmärtää Marge Simpsonia.






Translation: Yesterday's outfit, and hair. It seems to get higher day by day. Wonder how long it'll take, until I look like Marge Simpson.